Kuulumisia

Kaksi viimeisintä viikkoa on ollut täynnä tekemistä ja myöskin muutama hyvin positiivinen onnistuminen on mahtunut mukaan :)

Viime viikko:

Maanantaina pääsin autokoulun teoriakokeen läpi! Tuli ihan mahtava fiilis, kun sain kokeen heti ensimmäisellä yrityksellä alta pois. Kysymyksissä siis max. määrä virheitä on 3 ja tilannekuvissa 8, mulla tulos oli 1 + 2, eli aika hyvin ;)

Keskiviikkona, matikan koe, oli vähän vaikee sanoa miten meni :D osa tehtävistä oli helppoja, jotkut taas sellaisia "öö laskinko nyt oikein.."
Ja sitten repäsin treeneissä oikein kunnolla: viime kuukauden maksimikyykyn (3 toisto) parani 10kg, eli nyt tulos oli 120kg !! Huikee fiilis, taas kerran ^^ Valmentajakin oli silminnähden onnellinen mun puolesta :))

Torstaina pääsin kuuntelemaan Amerikkalaisen Martin Rooneyn luentoa. Tajusin jotakin, jotakin mitä äiti on yrittänyt kertoa viimeiset 10 vuotta, nimittäin urheilun tärkeys ja nimenomaan tavotteiden asettamisen tärkeys ja niihin pyrkiminen täyspainotteisesti.
Otetaan nyt muutama esimerkki: Jokainen urheilija haluaa varmasti päästä maailmanmestariksi ja/tai miltei jokainen maailman ihminen haluaa tulla rikkaaksi, MUTTA kuinka moni meistä tekee oikeasti työtä tavotteen saavuttamiseksi?
Siihen ei riitä pelkkä "Mulla on nyt tavoite" miettiminen, vaan se pitää tuoda esille, sen eteen täytyy tehdä töitä!

Perjantaina oli englannin koe, vuoden viimeinen koe, ja samalla viimeinen ammattikoulun koe!! Tammikuussa työharjotteluun, ja sitten maaliskuussa mulla on koulu ohi :o Ihmeellistä =D tosin toukokuun lopussa on vasta valmistumisjuhla :D
Ainii ja perjantaina tein treeneissä pitkästä aikaa porrashyppyjä, vaikka tuntui pahalta, hoin mielessäni edellispäivän luennon antimia "You can do it" lausetta, ja sillä mentiin loppuun asti. Takareidessäkään ei tuntunut yhtään, helpotus :)

Sunnuntaina lähdin käymään Seurasaaren joulupolulla. Minä, äiti, isi, täti, serkun kaks tyttöä (4&10v) ja serkun miesystävän poika (6v). Mähän niiden lasten kanssa aika paljon olin :'D kaikki halusi reppuselkään, ei muuten ihme, että selkä oli vähän jumissa :DD

Tämä viikko:

Maanantaina mentiin luokan kanssa keilaa ja syömään Raxiin Flamingoon :) olin kolmas keilauksessa, ja meitä oli muistaakseni 18. :') Oli kyllä hauska päivä!

Tiistaina, mulla oli hieronta.. piti kokeilla mitä takareisi sanoo hierontaan ja siinä se ei oikeastaan tuntunut yhtään.. tosin saattaa olla ihan vain sen takia, koska hieroja ei viittinyt sitä kohtaa kunnolla hieroa..

Keskiviikkona, mentiin treeniporukan kanssa keilaa :) olin taas kolmas :D meitä oli kahdeksan.. tais olla ensimmäinen kerta kun sain yli 110 pistettä yhellä kierroksella.. anyways oli kyllä taas hauska ilta! Ainii ja sain siitä matikan kokeesta kolmosen!! :D

Torstaina, päätin näin vikan kouluviikon kunniaksi nukkua pommiin aamulla (Y) siinä meni mun enkun tunti.. kerkesin sentään luokan nyyttäreihin x)
Sain enkun kokeesta 2+. Ihan jees :)

Perjantaina, ajotunti.. viime ajotunti kaksi (?) viikkoa sitten. :D halusin harjoitella moottoritielle liittymisiä ja poistumisia, mm. vaihteen vaihtamista pienemmälle hidastuskaistalla ennen mutkaa, ja oikean vaihteen laittamista kiihdytyskaistalla.. tunnin aikana ajo-opettaja sanoi "sulla näyttää olevan tänää ralli vauhti päällä." thänkjuuu... :D
--- tunnin jälkeen ajo-opettaja sanoi, että moottoritie näyttää olevan mulla aikalailla hallussa, mutta lisätreeniä normaali risteyksiin :'D eli ensi kerralla sitten taajama-ajamisen harjoittelua.
~~ Vikat treenit ennen joulua.. vähän pyörähdys treeniä ja askelkyykkyä.. vetojen aikana takareisi taas kipeeksi.. valmentajan kanssa mietittiin ensin lymfaterapiaa.. sen jälkeen valmentaja tajusi, että olisi parempi jos menisin ensin urheilulääkärille, mahdollisesti kuvauttaa toi reisi ja sen jälkeen vasta katotaan mitä ohjeita saan.
Saanko sanoa, että mua vituttaa?
Ja niin olin hemmetin pettynyt ja surullinen perjantai illalla, myönnän itkeneeni ton reiden takia. Edelleenkin suututtaa >:(

Lauantai, laiskottelua, laiskottelua, laiskottelua, laiskottelua, laiskottelua, takareiden ja olkapään takia masistelua... siinä meni mun lauantai päivä ja ilta.

Sunnuntai, onneks se on vasta huomenna!

Yksin olemisen tärkeys

Useat on ihmetellyt, miksi oon niin usein yksin. Tarkoitan, että olen kotona, enkä tapaamassa kavereita jossain kahvilassa tai ravintolassa.
Se ei tarkoita, ettenkö välittäisi olla ystävien kanssa, vaan se tarkoittaa sitä, että rakastan yksin oloa.
Mikä ihana tunne, kun aamulla herätessä saan tehdä aamutouhut rauhassa ja lähteä sen jälkeen kouluun.
Samaten kun tulee rankan päivän jälkeen kotiin, on ihana heittäytyä omalle sängylle, ottaa hyvä kirja käteen ja alkaa lukemaan. Tai katsoa jokin hyvä elokuva.

Kun olen yksin, ajatukseni kulkevat parhaiten. Aikaisemmin kirjoitin paljon novelleja, nyt se on vähän jäänyt. En saa ideoita päähän, tai sitten en vain jaksa kirjoitella. Liikaa tekemistä ja liian vähän täydellistä kirjoittamisintoa.

Tein vähän aikaa sitten Englannin kielisen testin "What is your true personality?"
Testin vastaus, oli ainakin suurimmaksi osaksi juuri minä.
En sitä viitsi suomentaa, joten kirjoitan sen tähän englanniksi :)

"You are creator!
As the name suggests, you are very creative, imaginative and passionate person. You love to experiment with various forms of creations, and challenge yourself at every opportunity.

One of the most important things in your life is your alone time. During that time, you let your mind flourish and your creativity go wild.
Without the creating outlet, you could go practically insane.
Your creative nature helps you to always look at the positive side of life, always find the mental strength to move forward, and never look back."



Alleviivatut osiot on niin totta!:)
Leffoja katsoessa saatan joskus saada oikein hyvän idean seuraavaan novelliini ja kirjoja lukiessa usein lasken kirjan alas, otan käteeni kynän ja paperin ja kirjotan mieleeni tulleita asioita ylös.

Olen edelleen niin vanhanaikainen, että novelleita kirjoitettaessa luotan vanhaan tekniikkaan, eli kynään ja paperiin. Myöhemmin saatan sitten kirjoittaa tekstin koneella puhtaaksi, ja ehkä jopa tulostaa. Se on sitten silloin, kun olen oikeasti tyytyväinen kirjoitukseen :D



Palatakseni vielä lyhykäisyydessä yksin olemiseen, sanon vielä, että mielestäni on oikeasti tärkeää olla joskus ihan yksin. Jos on jatkuvasti muiden ihmisten seurassa, mitä tapahtuu kun joku päivä joudut olemaan päivän tai pari yksin?

Elämää, ei sen enempää ;)

Mietin edelleen näin kaksi viikkoa myöhemmin, että miten ihmeessä jaksoin takakyykyssä 110kg kolmosen toistolla.. meillä oli siis maksimivoima testit, ja olin 99 prosenttisen varma, etten kykene kyykkäämään kipeällä takareidellä. Mutta onnistuin sittenkin, ja teinkin samalla oman ennätykseni, viimesin ennätys oli tasan 100kg. Jippii! :D

Treeneistä kun aloin kirjoittamaan, niin jatketaan samalla aiheella.. Oon ollut nyt heittämättä viisi viikkoa (?) muistaakseni. Tavallaan aika on kyllä kulunut todella nopeasti! Mutta toisaalta taas ei. Joka kerta kun olen treeneissä, haluaisin heittää, mutta en saa. Sen takia en ole treeneissä niin innostunut, kun en saa omaa lajia treenata.
Yksinkertaistettuna mulla on ikävä moukarinheittoa!<3 ja lisättäköön vielä, että mulla on ikävä myös taekwondoa. Shaisse oon ollut taekwondosta pois niin pitkän ajan, ja en muista taas vaihteeksi yhtään mitään.. muutama päivä sitten sain tietää, että meillä on taekwondossa sunnuntaisin kahden tunnin tekniikka treenit! Kuulostaa hyvältä, jos sinne vaikka pääsis mukaan :)

Tänään kävin taas vaihteeks fyssarilla.. mä niin toivoin, että saisin luvan alkaa heittää ja myöskin aamutreeneissä valmentaja kyseli, että saanko vihdoinkin heittoluvan. Noh en sitä saanut, joudun odottamaan joulun jälkeiselle ajalle.
Tässä vaiheessa kuntoutusta heittäminen saisi vain haittaa aikaiseksi.. sen verran kovat fyssarin liikkeet + sen verran vähän vielä voimaa tuossa kädessä = huono yhdistelmä heittojen jatkumiselle.
Tietäähän sitä, että moukarinheitto on nopea laji, ja vaikka heittäisin kevyellä välineellä mahdollisimman kevyesti, niin silti se on paha tuolle olkapäälle. Joten anti olla, minä odotan.

Jotain positiivista, mä saan alkaa tekeen tempausta! Tosin painot ei saa ylittää 25kg, mutta silti, mä saan tehdä sitä! :D
JA kysyin fyssarilta ylempänä mainittua taekwondo asiaa, ja mä saan jatkaa treenausta! Tosin tietyin ehdoin.. itsepuolustus, ottelussa kontaktin ottaminen ja äkilliset liikkeet ovat kielletty.
Ei siinä mitään, mä meen varmaan ensi viikolla ihan iloisin mielin kokeileen :) pitää vaan valkuille mainita noista kielletyistä osista :3 mut ei ongelmaa, ne tuntee mut tarpeeksi hyvin :D mä oon se jolla on koko ajan joku vamma ;D

Vielä yksi asia, josta en oo tainnut vielä kirjottaa, jota itse asiassa itekkin ihmettelen, että se on unohtunut :D mä oon alottanut autokoulun! Wihii!! Vai oonko maininnut sen aikaisemmin?
No aivan sama. Käyn Green Driversilla, ja oikeesti ihan huippu mukavat opettajat! Ajo-opettaja on rento, mutta kuitenkin sellanen että osaa olla jämäkkä ja opettaa :)
Mulla on ollut nyt viis ajotuntia, ja 13 (?) teoriatuntia.

Teoria on jo aikalailla hallussa. Oon suorittanut vaadittavat viisi teoriakoe harjotusta netissä (tänään suoritin loput kolme :P ) ja omat tiedot sitten lisäänty noiden harjotuskokeiden myötä :)
Nyt tuntuu siltä, että olisi pikkasen helpompi mennä liikenteeseen ajelee.

Ajaminen on sujunut ihan okei. Loppuu myöten ajaminen on aina sujunut sujuvammin ja alku vähän takkuillu. Viime ajotunti menikin yllättäen lumisateessa. Olin oikeesti ihan paniikissa ennen sitä tuntia :D mulla ei ollut mitään tietoa miten ajaa liukkaalla säällä :'D ja kun alue oli sellanen mitä en tunne, niin entistä vaikeempi ajaa lumisateessa ja lumisella tiellä!
Nojaa se meni ihan hyvin kuitenkin, selvisin ehjänä, auto säilyi ehjänä ja ajo-opettaja säilyi ehjänä takaisin Omnian parkkiin :D

Minä auton ratissa ;))

Kerronpa nyt muutaman kommelluksen ensimmäisiltä ajotunneilta.. ekaa kertaa menin liikenteeseen tokalla ajotunnilla. Ensinnäkin jumituin liikennevaloihin kymmeneksi minuutiksi. Ensin nostin kytkimen liian nopeasti ja auto sammui.. sen jälkeen kesti ikuisuuden että tuli taas vihreä valo, ja tällä kertaa painoin vahingossa jarrua kaasun sijaan (Y) hieno tunne ;D
Kolmannella valojen vaihtumisella ajo-opettaja päätti itse painaa kaasua, että päästään lähtemään.
Alku aina hankalaa ;)
     Sitten samalla ajotunnilla, tosin takastulo matkalla, päätin ajaa jalkakäytävälle.. heh. Se oli vahinko.
Muutaman kerran joutui ajo-opettaja painaa omaa jarrua, tai kääntää rattia.

Nytten en enää ole ajanut jalkakäytävälle, eikä ajo-opettaja ole joutunut painaa jarrua :D virheitä oon muutamia tehnyt. Ajanut liian lähellä katukivetystä, jolloin ajo-opettaja on tarttunut rattiin ja kääntänyt sitä, nostanut kytkintä liian nopeasti (auto ei ole kuitenkaan sammunut), ja mikä parasta/pahinta (miten sen nyt ottaa); liikenneympyrästä poistuttaessa unohdan aina sen vilkun!

Tämä! Aina pitäisi tehdä vielä se muutama lisää kun tuntuu ettei jaksa! Kyllä se menee!! (jos on terve kipu)

Inspiroivat henkilöt

Mulla ei ole tainnut olla ikinä sellasta urheilullista esikuvaa tai sellasta jonka urheilullista panostusta oikeen seurailen netissä ja arvostaisin häntä todella paljon kovan työn takia. Ei ole aikaisemmin ollut, mutta nyt sellainen on löytynyt.

http://www.lazarangelov.com/biography.html

Nimittäin Lazar Angelov. Siis ihan mielettömän hyviä facebook päivityksiä, hyviä tekstejä, jotka antaa miettimisen aihetta. Tyyppi löysi unelmaurheilunsa (kehonrakennus ja personal training) 18-vuotiaana vietettyään puoltoista vuotta armeijassa. Sitä ennen pelasi koripalloa 10 vuotta.
Ja vuodesta 2006 hän on käynyt erilaisissa kehonrakennus kilpailuissa ja joka kerran saanut vähintään pronssimitalin. Hän ei siis ikinä ole käyttänyt minkäänlaisia steroideja ja lupasi olla niitä ikinä käyttämättä.

Sanon vaan, että mun rispektit menee tuolle miehelle :D
Kuvan alla olevassa linkissä perustietoa Lazarista.



Ja tähän loppuun kuvia, jotka on aika inspiroivia ja miettimisen arvoisia asioita, näin niinku treenaamisen kannalta :) miksei myös normaali elämässä.

Ainii ja vielä loppuun video, siis ihan mieletön muutos kehossa!!

Olkapään ja lavanhallinnan kuntoutusta

Oon nyt kaksi kertaa käynyt eri fyssarilla kuin aikaisemmin. Sillä jota lääkäri mulle silloin joskus huhtikuussa suositteli. Nyt vihdoin sinne päätin mennä käymään, ja oli kyllä asiantunteva heppu.
Ensimmäinen kerta, kun fyssarilla käydessä on tullu oikeasti hiki.
Ensimmäinen kerta oli siis kaksi viikkoa sitten. Tein käsipainoilla erilaisia nostoja, ja sain vähän palautetta siitä mitä olen tehnyt väärin, ja mitä olisi ehkä voinut tehdä eri tavalla..
Ensimmäinen kerta meni oikeastaan todella hyvin, ja jäi sellanen fiilis, että uskallan mennä ensi kerrallakin ;D

Tänään oli sitten seuraava kerta. Mentiin fyssarin kanssa läheiselle kuntosalille kattomaan vähän millaista mun punttitreeni on. Annoin oman treeniohjelmani ja siitä sitten lähdettii järjestyksessä käymään läpi liikkeitä.
Taas kerran sain kuulla miten tekniikka on ollut vääränlaista, mitä pitäisi muuttaa tms. En nyt puhu, että tällasten kommenttien saaminen on huono asia, ei vaan tosi hyvä, että joku sanoo mulle tekniikan olevan oikeesti päin persettä :'D jokainen vois oppii sanoo suoraan, niin osaisin sitte ens kerraksi korjata tekniikan.

Alotetaan nyt esim. rinnallevedosta. Liike jonka piti olla vain lämmittely, mutta jonka tekniikkaa käytiin läpi varmaan 20min. Ensinnäkin mulla ei ollut selkä suorassa, eli nostovaiheessa oli jo huonosti. Toiseksi olkapäät oli liian edessä, en pitänyt tangosta kiinni tarpeeksi rennosti, en nostanut tankoa vartalon läheltä..... jne. lista olisi jatkunut vaikka kuinka. Osan näistä neuvoista olen kuullut jo monta kertaa, mutta tiedä sitten miksi en ole pystynyt korjaamaan. Vasta nyt koin ns. valaistumisen, ja tajusin oikean tavan.

Penkkipunnerrus on ollut mulle aina vähän huono liike olkapään kannalta. Sitä en ole pitkään aikaan tehny, no nyt tehtiin.Valmentajani on kyllä laittanut ihme painot ohjelmaani, näin lievästi sanottuna. Jos maksimini on 47,5kg, miten nyt yhtäkkiä ilman minkäänlaista treeniä, pystyisin tekemään 6 toistoa samalla painolla? En mitenkään.
Tein taas väärin, tai no tavallaan oikein, mutta olkapään kannalta väärin.
Muokattiin penkkipunnerrus olkapään kannalta hyväksi. Eli kavennettiin otetta ja pidettiin kyynärpäät vartalon myötäisesti. Oli pikkasen rankempi.
Ainiin, ja ranteet kärsii, koska pidän tangosta väärin kiinni..

Yliveto ei ole tullut kuuloonkaan olkapään takia. Mutta kas kummaa sekin siinä treeniohjelmassa kuitenkin on. Tää liike oikeastaan onnistui hyvin, siinä ei ollut negatiivista kommentoitavaa. Pitää vaan aloittaa kevyillä painoilla =)

Albatrossit, jos joku nyt ei tiedä liikettä, niin kai se googlesta löytyy :D ei ehkä sillä nimellä, mutta en nyt tiedä miten sitä pitäis selittää..
Tän liikkeen on aina tehnyt niin miten valmentaja on sanonut, mutta sekin oli sitten väärin. Fyssarin tavalla se liike oli raskaampi ja tuntui oikeissa lihaksissa. Joten enköhän mä jatka fyssarin neuvoilla.

Tossa oli nyt muutama niistä mun treeniohjelman liikkeistä. Sitten käytiin vielä ihan fyssarin edelliskerralla antamia liikkeitä läpi. Muutaman liikkeistä oon vetänyt liian kevyillä painoilla.
Niin ja siis voimahan ei ole vielä palautunut, vaikka tuntuu helpommalta, vaan olkapää on alkanut muistaa miten tiettyjä liikkeitä tehdään ja mitä lihaksia käytetään liikkeissä. En siis itse ole tätä keksinyt, vaan fyssari sanoi..
Miesten punnerrus ja seinää vasten punnerrus otettiin pois, tilalle laitettiin polvet maassa punnerrus "naisten"punnerrus ja erilaisilla käsien leveydellä.

Ylöstyöntö tangolla kiellettiin, ja myöskin heitot vielä kolmeksi viikoksi. Tai no, heitot olisi sallittuja jos oikeasti tekisin kevyesti ja kivun rajoissa ja lopettaisin ajoissa, mutta en osaa tehdä niin. Olen kärsimätön ja myönnän sen, joten päätettiin ihan omaksi parhaaksi olla heittämättä vielä se kolme viikkoa. Eihän tässä kiire ole, kisakausi alkaa noin puolen vuoden päästä.

Kuntopallon ja kuulanheitotkin kiellettiin, eli ensi viikon perjantaina kun on testit treeneissä, niin en saa heittää. Let's see, meenkö sinne sitten ollenkaan, meinaa kuten sanottu olen kärsimätön ja alkaa vaan harmittaa jos näkee muiden heittävän ja itse ei voi.

Yritän nyt kuitenkin vielä pitää pään pystyssä, ajatella positiivisesti ja toivoa, että kaikki menee vielä parhain päin. Tästähän tää kuntoutus vasta alkaa.. Kuten fyssarin sanojen mukaan, vasta muutaman kuukauden päästä voima on palautunut vähäsen, keväällä pystyy heittämään sen voiman kanssa mikä on jo tullut. Mutta vasta keväällä alkaa ns. kunnon kuntoutus, koska silloin alkaa taas pitkät heitot. Ja kesällä sitten pitäisi olla voima palautunut melkein kokonaan.

Mutta ajatellaan vielä positiivisemmin, asiat voisi olla huonomminkin!

kultaisia muistoja :')

Rupesin tässä eräs päivä miettimään menneitä aikoja, ja ajattelin nyt keskittää tämän kirjoituksen menneiden aikojen muistelulle. Lapsuus vuosiini. Niistä kun en oikeastaan ole ikinä kirjoittanut :)

Tulen varmasti ikuisesti muistamaan ne ajat, kun matkustimme koko perheen voimin Viroon tapaamaan vanaemaa (mummia).
Muistan kuinka oli kesä ja kiipeilin vanaeman pihalla olevassa omenapuussa, keinuin vanhassa puukeinussa (kunnes se kulutuksesta meni rikki), tutkin sekaisin olevaa varastoa, jolloin vanaema tuli luokseni ja tarttui olkapäähäni. Hän sanoi ettei sinne ole järkevää mennä, siellä on niin sotkuista ja vaarallista.. silti tutkin paikkaa, tosin ikkunoista katsellen.

Kyllä se omenapuu vähäsen sieltä pilkottaa :o suoraan edessä :D

Siskon kanssa leikittiin erilaisia leikkejä metsässä, rikottiin ja liattiin vaatteet vahingossa piikkilankaan, mutta jatkettiin leikkiä. Välillä ehdimme myös riidellä :D
Leikkiessämme metsässä ja pihalla, äiti teki vanaeman kanssa ruokaa. Ruoan jälkeen saimme vanaeman tekemiä rapeita vohveleita. Niin ihana makuisia, ettei niitä noin vain unohdeta <3

Kaivosta haettiin vesi, joka oli raikasta ja todella puhdasta.
Ladossa oli hyvä leikkiä, siellä oli pimeää ja kukaan ei häirinnyt. Jouduinpa muutaman kerran myös lukituksi pimeään latoon, kiitos rakkaan siskoni ;)
Ladossa viihtyivät niin kissat, kuin myös kanatkin. Oli naapurin kissoja, kuin myös vanaeman omia. WC sijaitsi ladossa, sinne en pienenä iltaisin uskaltanut mennä, koska ladossa oli vain heikko valo.

Myöhemmin vanaemalla ei ollut enää kuin muutama eläin. Muistan edelleen pienen KaaKaa kanan hellät jäähyväiset. Pahvilaatikossa se oli syntynyt, pahvilaatikkoon päättyi sen elämä.
Kaikki eläimet haudattiin vanaeman talon takana olevalle alueelle. Muistan kuinka aina kävin puhdistamassa ja siistimässä haudat. Aina kun olin surullinen menin talon taakse olevien hautojen luokse tai purolle kävelemään :')
Muistaisin edelleen mihin eläimet on haudattu. Tietäisin sen ilman minkäänlaista ongelmaa.

Seinän vierustalla niitä hautoja on :')

Sisältä vanaeman talo oli hyvin vanhanaikainen, entinen koulurakennus. Kuten kuvasta näkyy, oli se ulkopuoleltakin vanha, kuten entisaikoina maalaistalot olivat.
Taloa lämmitettiin puilla. Oli keittiö, kylmähuone, eteinen, olohuone ja makuuhuone. Söpö vanha talo :)

---> Valitettavasti ei ole kuvaa sisätilasta :/

Myöhemmin kun vanaema muutti vanhempieni suostuttelemina normaaliinpaan asuntoon, jossa oli sähköinen lämmitys, niin vanha talo rapistui.
Yhä edelleen mentiin autolla vanaema kyydissä hänen entiseen kotiinsa käymään, vietettiin aikaa siellä ja palattiin iltasella takaisin.
Mutta ajansaatossa paikka hieman rapistui.
Lemmikkien haudat katosivat nurmikon alle (kuten aiemmasta kuvasta näkyy), seinästä irtosi "tapettia" yms.

Vanaeman talo <3

Puro, johon tykkäsin pienenä mennä käymään :3

Mulla on aina ollut hyvä kuvamuisti.
Vaikken lapsena paljon puhunut, sitä enemmän katselin ympärilleni. Ihmettelin maailman menoa, ja painoin kuvia sieltä ja täältä mieleeni.
Muistan hyvät asiat, mutta suurimman osan huonoista olen unohtanut. Suljin ne näköjään jo hyvin pienenä pois mielestäni, joten niitä en enää pysty muistamaan, hyvä vain :)

Tietyt yksityiskohdat vanaeman asunnosta ja sen ulkpuolelta on syöpynyt mieleeni. Muistan ne auringonkukat ja niissä olevat leppäkertut, kukat olivat pidemmät kuin minä. Muistan puun keskellä peltoa, jonne tykkäsin juosta pellon poikki.
Muistan täysin millainen eteinen oli, mitä oli pöydällä ja mitä seinillä.
Jääkaapin ovessa oli valokuvia.
Tiesin mistä löytyi herkkukaappi, mitä lehtiä olohuoneessa oli, mitä esineitä kylmähuoneesta löytyi tms.

Edelleen se puu kököttää keskellä peltoa :) Matka on jotenki lyhentynyt puun luokse, kun askeleet on pidemmät :DD

Muistan miltä toisen mummini koti näytti, niin sisältä kuin myös rivitalon pihaa, olin silloin ehkä neli vuotias (?). En tarkalleen muista ikääni, mutta siinä nyt jonkinlainen arvio..
Anyways muistan millaiset huonekalut sisällä oli, ja muistan muutaman ihmeellisen yksityiskohtia. Mummolla oli aina eucalyptus -pastilleja kristallikipossa olohuoneen pöydällä. Lasikaapissa oli astioita ja vanhoja valokuvia.
En kuitenkaan muista aikaa jolloin mummo oli huonossa kunnossa sairaalassa, siitä ei ole minkäänlaisia muistikuvia.
Onneksi muistan vain nämä hyvät asiat! :)

Kukaan isovanhemmistani ei siis enää ole elossa. Kun yksi päivä oltiin virossa ja käytiin maalla, niin tämän tekstin kirjoitin valmiiksi. En vielä silloin tiennyt julkaisenko sitä, vai jätänkö vain itselleni muistoon, mutta päätin nyt samalla sen julkaistakkin :)

elämä on..

Ehdin jo "toivoa" ja pelätä neljän viikon heittotaukoa, kunnes päätin vielä lähettää viestiä fyssarille ja kysyä asiasta. Vastaus ei ollut ehkä sellainen mitä olin toivonut, tai mitä olin odottanut. Neljän viikon heittokielto muuttuikin 6-8 viikoksi.
Ensimmäinen reaktio, olisin halunnut kääriytyä peiton alle ja itkeä.
Seuraava oli, miksi edes kysyin asiaa.
Kysymysiltana tunne oli lähinnä vitutus.
Vitutus lähinnä siitä, että joudun taas olemaan sivussa heitoista. Ei siinä, tarkoitukseni oli muutenkin pitää taukoa... mutta nyt kun se on ns. "pakko", niin asia tuntuu pahemmalta..

Tällain nyt kun asiaa on sulateltu reilun viikon ajan, niin tunne on lähinnä kyllästynyt ja pettynyt. Oikeastaan kaikkea mitä yllä mainitsin.
Toisaalta taas ajattelen tauon olevan ihan hyvä asia. Nyt voin taas keskittyä lavan kuntouttamiseen täysillä, joka on ollut hieman hataraa heittojen runsauden takia.. samalla voin jättää treenit vähän taka-alalle ja keskittyä kouluun sekä ystäviin.
Näin sanon, mutta tuskin asiaa näin toteutan. Valitettavasti.
Tauon pidän, mutta treeniä silti teen. Treenit ei lopu. vaikka on heittokielto. Lajiini kuuluu paljon muutakin, kuin heittoja. Sellaisia asioita joita pystyn tekemään lavan kuntouttamisen yhteydessä.

Eli päivä kerrallaan mennään. Tällä hetkellä 6-8 viikkoa ilman heittoja tuntuu pitkältä ajalta, ja sen myös fyssarille myönsin. Se on pitkä aika, mutta toivon että tää olo helpottaa jossain vaiheessa. Olo, että haluaisin mennä heittämään. Olo, että oon pettynyt itseeni, vaikken itse asiassa olisi muutenkaan pystynyt tekemään asian eteen yhtään enempää.

Joten anteeksi kaikki ystävät, niin koulussa kuin muuallakin, anteeksi siitä jos oon ollut hieman hiljainen. Hieman etääntyvä, ehkä joidenkin mielestä muut torjuva.
Se johtuu tästä. Olen pettynyt, ja surullinen. En jaksa keskustella aiheesta, joten en jaksa asiaa tuoda esille.
Ehkä myöhemmin.

Nyt on kulunut siis about viikko siitä kun aloitin tän heittokiellon ja voin sanoa, että ei tää tunnu yhtään helpommalta.. edelleen haluaisin mennä kentälle heittämään.
Mutta kuten oon aina täälläkin hehkuttanut kuinka aion tehdä mitä vaan tän lavanhallinnan kuntouttamisen hyväksi, niin edelleen olen sillä kannalla. Eli koska tauko on olennainen osa kuntoutusta lavanhallinnan palauttamisen kannalta, niin fine mä pidän tauon.

Oli pakko laittaa nää :D noilla mäki voisin treeniä tehdä, sen verran herkullisilta näyttää :P

päivitystä..

Mun kilpailukauteni on nyt ohi. En ollut tyytyväinen viimeisimpien kisojen tuloksiin, mutta ei se enää pidemmälle lennä tällä kaudella. Lihakset on väsynyt kesän kisojen ja treenien takia :D Perjantain jälkeen alkaa kahden viikon treeni tauko, ylimenokausi. Aamutreenit kyllä jatkuu tuonakin aikana, mutta nekin ylimenokauden omaisesti.
Tän päivän kisojen jälkeen alkoi mun kuukauden heittotauko. Keskityn nyt lavanhallinnan kuntoutukseen ja toivon, että tää kuukauden heittotauko saa asiat etenemään :)
--> Niin ja en tykkää pitää näitä treenitaukoja.. vihaan olla heittämättä, joten ihan varmasti tulen tänne siitäkin kuukauden aikana kirjoittamaan :D toivottavasti muut asiat pitäisi mut sen verran kiireisenä, ettei olisi aikaa valittaa ;)

Päätin sitten vaihtaa Singaporen kielikurssin ajankohdan huhtikuulle. Yhtäkkiä tajusin, että kouluhan multa loppuu jo maaliskuussa, jonka jälkeen mulla olisi pitkä aika ennen päättäjäisiä ja vasta sen jälkeen lähtisin Singaporeen. Siinä ei oikeestaan olisi ollut mitään ideaa :D joten ihan myöskin treenien kannalta siirsin lähtöä aikasemmaksi :) Piakkoin voisi alkaa katsomaan lentoja.. niin saisi ainakin halvalla ;)
--> Ja voi kyllä odotan matkaa jo innolla! :D

Koulu on sujunut oikeestaan ihan semi hyvin :) en nyt sano täydellisesti, koska ei se ole sujunut täydellisesti. Vähän jää tunteja pois aamutreenien takia, joten työtä jää sitten enemmän kotiin.. tavoitteena nyt on vaan suorittaa kaikki kurssit, tehdä kaikki työt ja kokeet, niin pääsee sitten oikeeseen aikaan aloittaa työharjottelun tammikuussa :) enköhän mä onnistu! Nythän on vielä enemmän aikaa kun alkaa ylimenokausi :)

Niin siis työharjottelu. En tainnutkaan vielä kirjoittaa, että pääsin EF:lle :) Jee! Sitä odotellessa.

Oon oikeestaan semi ylpeä itestäni tällä hetkellä! Tein yhden koulutyön tänään iltapäivällä, ja siis meillähän on koulussa ensi viikko varattu sen työn tekemiselle. Sain nyt vaan niin mahtavan idean, että oli pakko tehdä se! :) Tehdään siis sähköinen cv, omaan tyyliin. Joko video tai sitten kuvia ja videoita. Ite teen thinglinkiin.

Mutta tässä lopussa nyt se video minkä youtubeen tein koulutyötä varten :) Ajattelin että enköhän mä voi sen myös julkaista, kun ei se mitenkään kamala ole :D

kiireinen(kö)

Kaks kuukautta sitten kirjotin viimeks blogia.. on kai ihan turha sanoa, että oon ollut mukamas kiireinen.
Oon ollut sitäkin, nyt kun koulukin kaikenlisäks alkoi.
Oikeastaan en oo vaan jaksanut kirjoittaa, tai no ei ole ollut kirjotusideoita. Kai sekin jo jotakin kertoo, kun en ole saanut paperille edes pientä lyhyttä novellia moneen kuukauteen. Selityksiä olisi monia, mutta oikeasti en tiedä syytä.

Kesä oli ja meni. Keskityin treenaamiseen ja kisaamiseen sen verran kun kykenin.
Kavereita en paljoa edes tavannut.. loppukesästä kävin Pori Jazzeilla Hurtsia kattomassa :3 ja Norjassa olin taas festareilla töissä :)
Töitä siellä Norjassa tein, ne festarit ei sinänsä paljoa kiinnostanut. Ei ollu ihan sellasta musiikkia mistä ite tykkäisin :D
Porukkaa oli kyllä festareilla paljon! Ja veneillä tulleita.. Muutama kuva alla:

Utkant '14

"vähän" vaan veneitä ;)

Auringonlasku :')

En tehnyt taaskaan kesällä niitä asioita mitä suunnittelin. Eipä tullut käytyä uimastadionilla, virossa, lintsillä, särkänniemessä tms.
Mutta oli kuitenkin todella kiva kesä! Tosin ainahan kesäloma on kiva :D

Olin myös äidin työpaikalla muutaman päivän töissä. Tein inventointia..
Valmensin "pikkusia" kesäleirillä ja treeneissä..
--> tais tulla jo muut kesän työkokemukset :D

Kesän tärkeimmät kisat eli SM-kisat tuli, oli ja meni jo. Myönnän, että olin pettynyt tulokseeni, ja tosiaankin treenaan kovasti ensi kesää varten, jotta silloin menis paremmin :) samanlaista pettymystä en halua.
Heitot oli tosin sellasta luokkaa, mitä ne oli kolme kuukautta treeneissäkin ollut ennen sm kisoja. Eli ei sitten ollut mitään kovin kovia odotuksiakaan itelläni.

Nyt vasta on heitot alkanu taas sujumaan. Ja olisi tarkoitus parantaa vielä tän vuoden aikana ennätystäni, jonka siis maaliskuussa virossa tein. Tarkoitus olisi parantaa ennätystä ens viikolla! :) Viimeistään ammattikoulujen SM kisoissa :3 mutta ens viikolle se tavoite menee, koska on tullut todella hyviä heittoja viimeisimmissä treeneissä.

Tällä hetkellä ei oo muuta kirjotettavaa.. toivottavasti kirjotusinto palais takaisin niin voisin useammin kirjotella :D

Ohjeita kielimatkalle lähteville

Oon jo vähän pidemmän aikaa miettinyt, että mun pitäisi kirjottaa tänne blogiin jotain neuvoja kesän kielimatkalaisille :) Tiedän, että näitä blogitekstejä on varmaan jo vaikka kuinka paljon, mutta mäpä teen vielä yhden lisää ;D
Yritän tehdä tästä persoonallisen, mun tyylisen, ei sellaisen missä vaan lukee pitkä litania tekstiä. Joten let's see millanen tästä tulee :)

Tiedän, että osa on jo siellä kielimatkalla, ja niille tästä tekstistä ei luultavasti ole mitään hyötyä.. mutta ne jotka matkalle on vasta lähdössä, niin tässä jotain infoa :)

En kauheesti muista kielimatka maista tiedä, paitsi Maltasta, jossa siin itse olin kaks vuotta sitten. Mutta yritän laittaa yleisiä neuvoja, ja ehkä sitten yksityiskohtaisempia tietoja Maltasta. Koska sinne tosiaan menee niin paljon kielimatkalaisia joka kesä, niin ehkä joku jopa eksyy lukemaan mun blogia :)

Anyways let's start :)
(ei en aio jatkaa englannin kielellä :D)

• Voisin alottaa ihan ensimmäiseks siitä, että jos majoitut isäntäperheessä, ja kun saat tietää isäntäperhees tiedot, niin lähetä ihmeessä tälle perheelle etukäteen sähköpostia ja kerro hieman itsestäsi :) ja jos et osaa mitenkään täydellisesti englantia, niin onhan se kiva ilmottaa heille etukäteen, ettei ne sitten ala puhua sulle kauheen nopeesti kaikkea kun meet kohteeseen etkä sitten ymmärrä mitään :)

---> Mä itse lähetin isäntäperheelle viestiä ja kerroin mm itsestäni ja kyselin etukäteen hieman perheestä :) perhe vaikutti tosi mukavalta, tosin heilläkään ei ainakaan viestin perusteella ollut täydellinen englanti.

• Noo sitte kun matka alkaa lähestyy, ja mietit mitä sitä pakkais mukaan.. niin älä ihmeessä koko vaatekaappia sinne laukkuun laita. Vaikka suunnittelisit ettet paljoa kohteessa shoppailisi, niin silti sä sinne kauppoihin kummalisesti jossakin vaiheessa matkaa eksyt ;D ja sulla on myös mahdollisuus pestä niitä vaatteita, joten no problem! :) mieluummin ota vähän vähemmän tavaraa mukaan, jotta sitte kohteessa saat ostettua lisää :) Tarkista kuitenkin, että tärkeimmät asiakirjat on matkassa mukana. Passi, vanhempien lupalomake, ja joissakin kohteissa ehkäpä myös viisumi.

---> Itse pakkasin aivan liikaa tavaraa kotimaassa mukaan :D puoliakaan niistä vaatteista käyttänyt. Muunmuassa kiilakorkokengät, ballerinat, T-paidat, hupparit tms. jäi aikalailla käyttämättä :P käytin melkeen koko loman ajan varvassandaaleja, shortseja, mekkoja ja toppeja. Ja tosiaan en käyttänyt suurinta osaa shortseista, koska ostin niitä Maltalta lisää :D ja uudet oli kivemmat ;D

• Kun saat viestiä liideriltä, niin älä panikoi jos otsikossa on kohdepaikka väärin. Soita vaan rohkeesti EF:lle, tai pyydä jompaakumpaa vanhempaas soittamaan :) ja sillä se asia sitten selviytyy. Voi olla, että sulle on lähetetty väärä, tai sitten liiderisi on menossa kahelle eri kielimatkalle ja se on vahingossa laittanut sen väärän siihen viestiin :D joten syynä ei ole, että sut on yhtäkkiä siirretty toiselle kielimatkalle sun tietämättä :)

---> Mulle tosiaan kävi juurikin noin :D tuli heti hirvee paniikki, et en mä minnekään lontooseen ole menossa x) noo se sitten selvisi soittamalla EF:lle. Oli liideri laittanut väärän kohdepaikan. :D

• Jos harkitser Erika matkavakuutusta, niin varmista ensin ihmeessä vanhemmiltas onko sulla sun matkavakuutus voimassa, ja kattaako se kielimatkat. Ettet sitten ota turhaan matkavakuutusta jos sulla se on jo :)

---> Mulla on matkavakuutus, joten olis ollut aika turhaa ottaa Erika matkavakuutusta.. :D

• EF myy niitä erillisiä sim kortteja matkalle. Mutta mieti tarkkaan tarviitko oikeasti erillisen sim kortin. Ainakin meiän porukasta joillakin oli paljon ongelmia noiden korttien kanssa. Ja niiden kanssa ei esim pystynyt kotiin soittaa, että sitä varten piti kuitenkin käyttää kotimaan sim korttia..

---> Mulla ei tosiaan tota sim korttia ollut, koska en koennut sille olevan tarvetta. Ja en kyllä tarvinnutkaan :D

• Saat postissa pinkit EF lappuset, jotka on tarkoitus laittaa matkalaukkuun. Kannattaa laittaa yksi matkalaukun kahvaan, ja toinen johonkin laukun sisälle. Ja laittakaa se sisälle menevä lappu sellaseen taskuun, missä on vain vetoketju, eikä mitään lukkosysteemiä :) meinaa jos kahvassa oleva irtoaa, niin sitä lappua osataan etsiä myös pienestä taskusta.

Näiden lappujen tarkoitus on, että jos sun laukku katoaa, niin virkailijat osaa sitten löytäessään lähettää laukun oikeaan osoitteeseen :)
Elikkä jos joku ei tiedä mitä niihin eri kohtiin täytyy täyttää, niin minäpä kerron :)
1. Course Name: eli kurssin nimi. Laitatte siihen EF kielimatka ja teidän kielimatkan koodi ja kohdepaikan nimi. Saatte sen ennemmin tai myöhemmin liiderin kirjeen mukana tai sitten katsomalla omaltamyef sivustolta :)
2. Name: eli oma nimi.
3. Address: osoite. Eli kirjoitatte tähän kohtaan matkakohteenne osoite. Jos isäntäperhe, niin heidän kotiosoite, tai jos asuntola, niin asuntolan osoite :) ---> takastulo matkalla sitten kirjoitatte oman kotiosoitteen.
4. Tel: puhelinnumero. Kannattaa varmuuden vuoksi laittaa kaksi puhelinnumeroa :) vaikka sun oma, ja sitten jonkun toisen :D

• Lentokentälle kannattaa aina lähteä ajoissa! Siellä on häslinkiä mihin tahansa aikaan meetkään.. joten jonoihin kannattaa aina varautua.. EF henkilökunnan tapaat heti lentokentällä, porukoilla on pinkit EF paidat päällä :) Heidät siis tunnistaa helposti!

---> Muistaakseni omalle kielimatkalle lähtiessä lentokentällä piti olla paikalla viimeistään 1,5h ennen :)

• Varaa tarpeeksi rahaa mukaan. Varsinkin jos oot asut asunnolla, niin sun pitää ostaa suurimmaks osaksi omat ruuat. Kaikki kaupat ei oo kovin halpoja, että kannattaa oikeasti käydä halvoissa kaupoissa. Tarkoitan tällä nyt ruokakauppoja :P Ei se ruoka kovin paljon erilaista ole pienessä putiikissa, kuin isossa marketissa. :)

---> Kävin itse pienessä putiikissa aina. Sieltä löyty ruuat halvemmalla, ja hedelmät superhalvalla :D myös pienen putiikin myyjät oli paljon rennompia :3 tuli tutuiks niiden kanssa kolmen viikon aikana :D

• Kun olet kohteessa, niin kysy liideriltäsi tai muulta EF porukalta, tai sitten isäntäperheeltäsi, jos on jokin asia joka vaivaa. Jos sulla on huono perhe ja et kerro sitä, niin siitä on sitten turha valittaa jälkeenpäin. Jos kerrot sen heti, niin asialle voi myös tehdä jotakin :) Tai jos sulla on huono päivä, syystä tai toisesta, niin voit kertoa sen jollekin. Mieluummin kerrot, kuin sitten tartutat huonon fiiliksen muihin :)

Myös jos tunnet olevasi kipeä, niin ota yhteyttä liideriin. Hän tekee kaikkensa, jotta tunnet olosi taas paremmaksi!:) Myös isäntäperheeltä kannattaa kysyä apua, koska he yleensä tietävät parhaimmat lääkkeet erilaisiin vaivoihin ja parhaimmat apteekit :)

---> ei kannata pelätä asioista puhumista :) kaikki järjestyy, jos osaa ja uskaltaa avata suunsa :)

• Noudata EF:n sääntöjä! Vaikka kuinka tekisi mieli ruveta poikkeemaan säännöistä, niin siinä vaiheessa kun jäät siitä kiinni, on varmaa että hymysi hyytyy. Noudata vaan sääntöjä, oli ne miten tiukkoja tahansa. Säännöt on tehty nuorten turvallisuuden takia!:)

Tällä hetkellä mieleeni ei tule muuta, mutta jos tulee kysyttävää, niin kysykää ihmeessä :) voi laittaa kysymyksiä blogiini, tai sitten lähettää sähköpostiini, joka on: katri9666@hotmail.com

Muistakaa nyt kuitenkin ennen kaikkea nauttia siitä kielimatkasta! Ja ottaa kaikki ilo irti :')

Lontoo!!

Heippa vaan! :3

En ole jaksanut kirjottaa blogia, ja kirjottelen tulevaisuudessakin vähän miten sattuu..

Mutta ihan ensimmäiseksi KESÄLOMA! <3 tosin voisin tällaisella ilmalla olla siellä koulussakin, että ei haittaisi.. mihin se kesä katosi? +13 ja sadetta :(
Jos olisi lämmintä ja sataisi niin ihan ok, mutta kylmä ilma..

Se siitä, työharjotteluni on ohi :) Sain kakkosen, ja arvosanat siis 1-3. Ihan hyvin siis. Parhaimmat arvostelut sain kerroshoidosta ja aamupalalta ja kokouksilta. :D

Tulin tiistai päivällä takaisin Lontoosta! :) Oli kiva reissu kummitädin ja hänen lapsensa kanssa. Käytiin kattelee nähtävyyksiä, jokiveneellä kiertelee, Madame Tussauds -museossa ja tietty shoppailemassa :)

Meiän hotelli oli hieman syrjemmällä, noin 30min doubledeck bussilla :) olisi varmaan päässyt metrolla nopeemmin, mutta tolla bussilla oli kivempi matkustaa :3 kolmen tähden hotelli, ja silti tosi hieno! Ja hotellin ruokakin oli todella hyvää. Syötiin siis yksi ilta hotellilla, kun ei jaksettu muualle mennä :D

Tässä nyt pari kuvaa Lontoosta:

Turisti Lontoossa :P

Meidän hotelli illalla :)

Big Ben :)

Gumball 3000-tapahtuma. Pikkasen enemmän porukkaa kuin silloin ku tää tapahtuma oli Helsingissä ;D

Golders Green, keskusta lähellä meidän hotellia :)

London Eye :)

Portobello Road Market :)

Puhelinkoppi, pakollinen turistikuvauksen kohde :D
 

Piccadilly Circus :)

Alueleiri + vähän muuta

Alueleireilyä!!! <3

Joo elikkä oon tällä hetkellä Pajulahdessa alueleirillä :) Perjantaina leiri alkoi, tulin siis torstaina kotiin, ja sitte perjantaina klo 12 lähettiin isin kanssa kohti Järvenpäätä, jossa mulla oli fyssari.
Järvenpäästä iskä jätti mut johonki Ikealle, josta entinen valmentajani tuli hakee mua :) Ja sitten lähettiin Pajulahteen.

Perjantain treeni oli onneks kevyt, koska muutenki oli hieman väsynyt olo.. juostiin vähäsen, tehtiin koordiksia, vedettiin pari 100m vetoa nurmikentällä ja sitten kunnon venyttelyt.

Eilen eli lauantaina leiri sitten alko ns. "kunnolla" eli aamulla 9:00 oli heittotreeni. Lähettiin Nastolaan heittää, koska täällä Pajulahdessa ei oo oikeen mitään heittopaikkaa. Heitettiin sellaset 15 heittoa. Olis kyllä voinut mennä PALJON paremmin. Huomaa etten oo vähään aikaan heittänyt, tän motivaation puutteen takia..
Tehtiin myös porrashyppelyitä muutama.

Meillä oli kilapiluun valmistautuminen- luento. Oli ihan mielenkiintonen :)

Toinen treeni oli sitten klo 15. Mentiin taas heittämään. Tällä kertaa viis ensimmäistä heittoa oli sellaset 40-43m, ja loput sitte taas päin (sanonko mitä). Mulla on kuulemma todella hyvä tekniikka, mutta sitten vauhtia ja rohkeutta pitäs saada reilusti lisää, ja myös loppuveto on tällä hetkellä pikkasen omituinen. Et noikun saisi kuntoon, niin pitäs lentää pidemmälle :3 ja toki olis se neljäs pyörähdys ihan jees juttu (Y) nyt tosin tuntuu siltä et pitää ensin saada tekniikka ja vauhti kuntoon kolmel pyörähdyksellä, ja sitten vasta siirryn neljään. Ehkä mä sitten kesällä voisin neljällä heittää :3

Illalla oli palauttava treeni, pelattiin rantalentopalloa ja norsupalloa :P pikajuoksijoiden ja keihäänheittäjien kanssa. Multa ei oikeen lentopallo suju :'D pitäs varmaa kavereiden kaa joku päivä kesäl mennä vähä pelailee ;D

Tänää tein sitte puntin, aika lyhyen sellasen :D 5x5 rinnalleveto ja 5x5 takakyykky. Sellaset peruspainot oli, aika kevyeltä tuntui itseasiassa x)
Anyways alueleiri valmentaja vähä sääti jotain omaansa kun lentopalloo eilen pelattiin, loukkas siinä nilkkansa ja tän takia mulla ei sitte ollut vikaa treeniä tänää. Joten sen takia istuskelen täällä aulassa ja dataan. Tosin uloski vois mennä, mut siellä on tylsää yksin :D

Tällasen nätin kuvan mä täältä Pajulahdesta nappasin :)

Mua ei kyllä itse asiassa yhtään haittaa, vaikkei ookkaan toista treeniä. Saan vihdoinki kirjotettua tänne blogiin, ja ehkäpä kirjotettua sitä työharjottelu päiväkirjaa.. en oo kirjottanut sitä kolmeen viikkoon.. ja mulla olis keskiviikkona näyttökeskustelu, että juuh.. taidan saada hieman palautetta opettajalta etten oo mitään kirjottanut. :D tosin mulla on omat syyni miksen ole kirjottanut, ja luultavasti voisin sitten ne kertoa meiän opelle :)

Nooh mitäs muuta voisin kirjotella..
Enää yks viikko työharjottelua virossa kun sinne tiistai illalla takasin meen!! :o
sitte lähen pysyvästi kotiin. Ihanaa oma treenitiimi <3 Ikävä kaikkia, ja vaa niitä treenejä!
Juteltii itse asiassa valmentajan kanssa just sellaset 30min eilen, ja sanoin et hyvään vaiheeseen tuli tää leiri, meinaa mun motivaatio oli oikeesti tosi huonossa jamassa :D nyt oon ehkä pikkasen saanu motivaation takasin :) ei tää vieläkään oo sellanen millanen muutama kuukausi sitten.. ja tosiaan valkkukin sano, että todennäköisesti motivaatio tulee takasin sitten kun omiin treeneihin pääsen taas pysyvästi mukaan :3 toivottavasti! :D Kyllä mä jo odotan kesän kisoja :))

Vähä huono laatu kuvissa.. noo ihan sama :D

Kesän alussa Lontooseen !!! <3

Kai se on pakko tota Lontoon matkaaki jo hehkuttaa!! 18 päivää, ja sitten sinne niin!! <3 Odotan kyllä tosi innoissani, vaikkei Lontoo oo ikinä ollut mun mikää unelma matkakohde :D mut silti kun tietää et pääsee sinne, niin oon nyt jo todella innoissani!! :))

Kadonnutta motivaatiota etsimässä

On kyllä taas tullut syötyä niin epäterveellisesti.. Piti aloittaa ruokapäiväkirjan pito jo monta kuukautta sitten, mutta oon sysännyt sen aivojeni syvimpiin sisuksiin.. muistanhan mä sen tietenkin, toki muistan, mutta yritän olla muistamatta.
Huomenna aloitan, kyllä huomenna se alkaa, tämä on jokapäiväinen sanontani.
--> Mutta mä aloitin sen vihdoinkin, viime viikon perjantaina! :D tulee heti huono omatunto kun syö jotain epäterveellistä, koska se täytyy sinne päiväkirjaan kirjoittaa, ja sieltä sitten pystyn aina katsomaan mitä oon suuhuni laittanut x)



Olispa mullakin tollanen valmis vihko ruokapäiväkirjalle :P

Treeni motivaatiota ei ole.. se on jonnekin kadonnut. Uskokaa tai älkää, minulla jolla on aina ollut pakkomielle treenata jopa vammautuneena tai flunssassa, ei ole tällä hetkellä yhtään motivaatiota!
Eipä ole varmaan ikinä ollut näin vahvaa tunnetta siitä, että motivaatio on oikeesti täysin nollassa ja treenit maistuu puulta, jos sinne asti jaksaa edes raahautua. Vielä jaksaa, mutta miten kauan?
--> oikeastaan ei ne treenit maistu puulta. Treenata mä rakastan edelleen, mutta jotenkin on niin hankala vaan päästä sinne treeneihin. Nousta ylös ja pakottaa menemään, vaikkei millään jaksaisi. Se on vaikeinta, en tiedä miksi.

Omatoiminen treeni on se pahin.. hyvä kun saan itseni menemään salille, ja sitten kun oon salilla niin tulee tunne ettei jaksaisi mitään tehdä. :o mutta silti aivan ihana fiilis treenin jälkeen! :D outoa..

Kaikki olisi ehkä toisin, jos olisin kotona. Niin sekin vielä, kotona.. ehkä tää kaikki onkin jotain pientä koti-ikävää? Kotiin kaipuuta? Suomeen kaipuuta.. Välillä vaan tuntuu, että kaikki romahtaa päälle.. ja täällä ei oo niitä ihmisiä joilta olen tukea tottunut saamaan. täällä ei ole niitä ystäviä, treenejä, vanhempia, sukulaisia tms. joihin olen tottunut. Täällä on uudet ihmiset, uudet ystävät, jotka toivottavasti tulee pysymään mun elämässä ikuisesti :)

Mutta tää on hyvää itsenäistymisen harjoitusta. Saanhan mä silti kotiin ikävöidä, aina. Saanhan mä sanoa, että mulla on oikeasti kodin kaipuu.
Eikä pelkästään kodin, myös ystävien, valmentajien, treeni porukoiden, kissan, perheen tms. Välillä ikävöin ihan kaikkea..
kodin tuoksua, jota en kotona ollessani huomaa, mutta jonka huomaan kun tulen kotiin pidemmän ajan jälkeen :)
äidin ja isän halauksia, jotka on aina piristänyt päivän tai illan tai aamun.
Kissan käpertymistä viereeni nukkumaan.
Ja jopa kissan ainaista maukumista öisin.

Kai tähän joskus tottuu, siis muualla elämiseen :D tätähän mä haluan, lähteä maailmalle. Ja ei, en ole luopunut tästä toiveesta. Vielä mä haluan maailmalle, mutta ehkä tulen kuitenkin aina takaisin kotiin, suomeen. Eihän sitä tosin koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan :D voihan olla, että tulevaisuudessa elän toisella puolen maapalloa. Tai sitten asun syrjäkylässä keskellä Pohjois Pohjanmaata ;D
Suomessa olen syntynyt ja siellä on myös kotini. Ehkä nyt ja tulevaisuudessa mulla on muita koteja myös muualla, mutta silti rakkain koti on siellä suomessa!! <3

---> Treeni motivaatiosta puhuin valmentajan kanssa yks päivä puhelimessa. Sanoin ettei mulla oikeasti ole motivaatiota treenata. Treeneissä menee miten menee. Heitot kyllä sujuu, mutta tekniikka ei. Ja silti, vaikka heitot sujuu, en ole tyytyväinen. Jokin nakertaa mieltä, mutta en tiedä mikä. Ehkä mun pitäisi yrittää saada selville mikä se on, ja sen jälkeen pystyn alkaa ajattelemaan miten sen saa korjattua :)
Mutta tosiaan, en tiedä kuulostinko niin epätoivoselta puhelimessa kun valmentaja kysyy heti ensimmäisenä "Onko jotain suurempaa sattunut? Haluutko puhua siitä?"
Ei, mulle ei ole sattunut mitään suurempaa. Mulla ei vaan yksinkertaisesti ole motivaatiota, ja se on asia joka ärsyttää todella paljon! Haluaisin alkaa valmistautuu kesään, mutta miten? Jos motivaatiota ei ole, niin miten pystyn valmistautumaan?

Yllä mainitsemastani puhelusta on tosiaan jo miltei kaksi viikkoa. Ja silti yhä edelleen kahden viikon jälkeen, odotan sitä motivaatiota takaisin.
Ja jotta kukaan ei nyt ymmärrä väärin, niin olen kyllä treenannut, mutta vähemmän. Todella paljon vähemmän. Viimeisin ohjattu heitto treeni oli viime viikon tiistaina. Sen jälkeen olen käynyt lenkillä, salilla ja tehnyt lihaskuntoa. En ole heittänyt..

Valmentajani vinkki oli, että pitäisin suosiolla taukoa treeneistä, treenaisin silloin kun on treeni fiilis, en niin että pakko treenata kuusi kertaa viikossa. Työni saattaa ehkä vähän vaikuttaa, aamupalalla työskentely ei ehkä ole ihan se kaikkein helpoin työ, varsinkaan viikonloppuisin.

Joten olen nyt sitten vähentänyt treenejä. Olen tehnyt muuta. Ollut ystävien kanssa, käynyt ulkona syömässä heidän kanssa, viettänyt aikaa yksin, mennyt bussilla erilaisiin paikkoihin, katsonut ohjelmia koneelta, surffaillut netissä, ja treenannut kun on ollut treeni fiilis.
MUTTA ongelmani on, etten voi pitää taukoa kokonaan. En tiedä mistä mieleeni on tullut ajatus, että jos nyt pidän taukoa kaikista treeneistä, niin on joku pienen pieni mahdollisuus, että kyllästyn tähän urheilemiseen ja lopetan rakkaan harrastukseni hetken mielijohteesta. Tiedä sitten mistä tuollainen ajatus on syntynyt, kaikista näistä vammoista joista olen kärsinyt? Liian rankka työ? Liian vähän ystävien näkemistä? Liian vähän vapaa-aikaa? Ehkä kaikki ylläolevat yhteensä.
---> älkää nyt kuitenkaan tehkö hätäisiä johtopäätöksiä. En ole lopettamassa. En vielä. Mulla on tavoitteita, mulla on asioita joita haluan harrastuksissani saavuttaa :)

Myös taekwondo treenini on jäänyt vähemmälle täällä Tallinnassa. En tiedä jatkanko tallinnan taekwondossa käyntiä. Se ei jotenkin innosta. Ikävöin kotikylän taekwondoa ja valmentajia :')

Pääsiäisestä

Hmm kirjotin tän tekstin valmiiksi joku päivä ja mielestäni myös julkaisin, jota en näköjään kuitenkaan tehnyt.. :D joten tässä nyt vähän vanhempaa tekstiä, ja sitten kohta tulee uudempi teksti :)


En oikeen ehtinyt ajattelemaan edes koko Pääsiäistä, se vaan oli ja meni. Olin töissä, aamiaistarjoilussa, asiakkaita yli 500 viikonloppuna ja sama meno jatkui vielä maanantaina. Ihan hullua! Juoksin edestakaisin keittiön ja salin puolella. Keittiön puolella tuli napsittua välillä croissantteja ja juotua vettä, ja sitten taas töihin.

Perjantaina kävin treenaamassa! <3 Tää on tää Viro, kaikki paikat auki, vaikka on pyhät. Kaupatkin oli täysin normaalisti auki 8-22/23:00. Erottiin poikaystävän kanssa. Kyllä, mulla oli myös sellainen, olen vaan hyvä peittelemään asioita ;D salaperäinen kun olen.. x) jaa tota niille jotka ei tästä ole tiennyt mitään (eli varmaan kaikille) tiedoksi, että se ei ollut mikään muutaman viikon pitunen suhde, vaan elettiin kaukosuhteessa ihan reilu puolvuotta :D

Tän lisäks riideltiin parhaan ystävän kanssa oikeen kunnolla. Soitin äidille kunnon itku puhelun ja olin ihan todella surullinen siitä riidasta.. silloin tuntu, etten todellakaan halua enää ikinä olla kyseisen ihmisen ystävä.
Perjantai ilta menikin sitte facebookissa viestisodan timmellyksessä.. riideltiin kännyköiden välityksellä, ties mitä paskaa toisistamme ehdittiin kirjottaa :D voisi joku päivä lukea ne viestit..
Nukahdin varmaan vasta puol yhden aikoihin.. Oli muuten oikeesti kerrankin nimensä mukainen Pitkäperjantai, eli kärsimyspäivä.. :DD

Launtai aamulla taas 6:30 herätys ja töihin.. kiirettä tosiaan oli.. en tosiaankaan tiedä näytinkö oikeasti niin väsyneeltä, että molemmat mies työntekijät siellä aamiaisella sanoi mulle "voisit vähän levätä välillä. Ei sun tarvitse juosta koko ajan kuin hullu kissa." :D tosiaan oli niin kiireistä, että vastaanotosta oli tullut yksi työntekijä aamiaistarjoilijaksi..

Lauantai iltanakin meni aika myöhään, kun vietin aikaa uuden ystäväni kanssa :) tutustuttiin Demi.fi sivustolla, ja päätettiin sitte tavata kun kerran Tallinnassa molemmat tällä hetkellä asutaan. Käytiin syömässä ja siinä sitten menikin vähän pidempään.. ei ehtinyt yhtään ajattelemaan sitä edellipäivän tekstiviesti sotaa. Pidettiin mykkäköulua toisillemme :DD

Sunnuntai aamulla taas herätys 6:30. Töihin.. töissä tuli kauhee omatunnon tuska niistä perjantain viesteistä.. lähetin ystävälleni pitkän viestin ja selitin, että miksi musta tuntui niin pahalta tms. En nyt ala täällä kertomaan, mistä riita ensinnäkin alkoi, ja miksi itse loukkaannuin todella pahasti ystäväni sanoista. Mutta voi varmaan päätellä sanojen olleen aika tylyt, kun itkin trollissa matkalla kotiin ja sen lisäks soitin äidilleni ja itkin puhelimessa äidille! En ole varmaan ikinä puhunut äidille mistään kaveri ongelmista.. nyt se vaan tuntui ainoalta vaihtoehdolta..

Töiden jälkeen lähdin vanhaan kaupunkiin käppäilemään. Kävin Tuomiokirkossa, hiljennyin hetkeksi, kävin sytyttämässä kynttilän isovanhempieni muistolle ja myös isosiskolleni, jota en ikinä tavannut kun kuoli muutama päivä synnytyksen jälkeen. :'( Mutta joka on silti ikuisesti sydämessäni <3


---> sain vastauksen ystävälleni lähettämään viestiin joka oli pelkkä peukku :D katoin sitä sillain että mitä ihmettä?! Olin lähettänyt vaivalla pitkän viestin ja sain vain sen vastaukseksi.. (myöhemmin tää peukku osottautui vahingoksi). Sain sitten myöhemmin pidemmän viestin. Ja lopulta päätettiin tavata kasvotusten, jotta saataisiin asiat selvitettyä. Lähetin vielä viestin, että voidaanko tehdä jonkinlainen sopimus nyt heti, ettei tarvitse vihamiehinä tavata :D
Nooh tota tavattiin keskellä Raekoja platsia, halattiin ja itkettiin että miten oltiin niin tyhmiä, että oltiin valmiita jättämään toisemme yhden riidan takia. Varmaan ikinä ei ole ystävän halaus tuntunut niin ihanalta :') Oltiin siinä muutaman minuutin ajan, ei todellakaan välitetty siitä mitä ohikulkijat miettii, koska meille se oli ihana jälleennäkeminen ja ihan oikeesti molemmilla oli toisiamme ikävä!
ELI LOPPU HYVIN, KAIKKI HYVIN!! <3

Mentiin sitten ystävän kanssa kiertelee kaupunkia, käytiin Hesessä (:P), eksyttiin kiertävään tivoliin, siellä olevaan pääalaspäin laitteeseen, joka meni todella kovaa ja korkeelta. Oli hauska laite, makso 7€, mut kesti noin 10-15min.. vähän oli pahaolo laitteesta poistumisen jälkeen :DD

Kävin kirkossa pääsiäisen kunniaksi :)

Vähän vanhassa kaupungissa käppäilyä Pääsiäisenä :3

Tässä nyt se laite, missä ystävän kanssa käytiin :D


 

mikä on ikuista?

Only death last forever

ja ehkä myös joidenkin avioliitto

Avioliittoon mentäessä luvataan, että pysytään yhdessä kunnes kuolema erottaa, mutta kuinka moni oikeasti on pysynyt tuohon asti yhdessä? Toki sellaisia ihmisiä on monia, mutta silti yhä useempi eroaa siitä avioliitosta.
Eli pitäiskö tuo kyseinen lause poistaa siitä vihkitoimituksesta? Pitäisikö tilalle laittaa jotakin, että "kunnes emme enää rakasta toisiamme?" en tiedä mun mielestä tuo lupaus pitäisi olla pysyvä. Jokaisen pitäisi mennä avioliittoon vain sen kerran, mutta eihän kaikki löydä sitä oikeaa heti ensimmäisellä kerralla.

En tiedä miksi alotin tän blogi kirjotuksen kertomalla jostain avioliitosta.. ehkä sen takia, että ihan oikeasti mikään muu ei kestä ikuisesti kuin kuolema. Monet uskoo kuoleman jälkeiseen elämään, ja en väitä vastaan, toki mäkin haluan uskoa siihen, että kuoleman jälkeen tuolla on vielä jotakin elämää, jossakin. :) jokin paratiisi minne jokainen ihminen pääsee kuoleman jälkeen. Tai melkein jokainen. En haluaisi sinne paratiisiin ihmisiä, jotka on murhannut toisen ihmisen, koska en usko että tuollainen rikollinen ansaitsee paratiisia. Vaikka murhaajakin voi muuttua, niin silti, hän on murhannut jonkun lapsen, vaimon, miehen, poikaystävän, tyttöystävän tms. ja sellainen ihminen ei ansaitse paratiisia, jossa hän tapaisi murhaamansa ihmisen läheiset.

Ja sitten on vielä nuorten seurustelu suhteet, niin moni nuori ajattelee viettävänsä kumppaninsa kanssa koko loppu elämänsä, uhraa kaverisuhteet pojan takia, ja sitten kun erotaan niin ei ookkaan enää ystäviä. Hyvin usein nuorten seurustelu loppuu ennen aikuisikää, monet tajuaa, ettei poikaystävä ollutkaan se oikea. Mutta myös joillakin nuoruusiän seurustelu on jatkunut ihan aikuisikään asti ja päätynyt avioliittoon. Nostan hattua tän kaltaisille ihmisille :)

Tällä hetkellä mulla ei ole muuta sanottavaa, poimin tuolta netistä muutaman kuvan jotka tähän aiheeseen ehkä jotenkin liittyy :) vielä sellainen mitä haluan sanoa, en halua loukata ketään tällä tekstillä :) mun ei ole tarkoitus pilkata kenenkään avioliittoa, seurustelusuhdetta tms. tää on vain mun mielipide, jota saa kyllä tulla kommentoimaan :D

Paitsi kuolema.. ja jonkun avioliitto(?)

Tämän meinasin unohtaa! Myös muistot on ikuiset <3

Tie paratiisiin