Uudet tuulet puhaltaa!

Oon huomannut asian, jota ite ihmettelen ja joka aiheuttaa mulle jonkinnäköistä hämmennystä..
Muutama päivä sitten tajusin sen niinkuin "lopullisesti".. Nimittäin oon jotenkin paljon onnellisempi, iloisempi ja rennompi taekwondo treenin jälkeen kuin yleisurheilutreenin jälkeen. Menen taekwondo treeniin hyvillä mielin, vaikka millainen päivä olisi ollut. Skippaan yleisurheilu treenejä ihan mielellään taekwondon takia. Joskus se oli toisinpäin, mutta missä vaiheessa se muuttui?

Äitini sanoi tässä eräs kaunis päivä (muutama kuukausi sitten) hyvän lauseen, joka meni suunnilleen näin: "Ei se urheilu välttämättä ole kaikkein tärkeintä elämässä."
Aina aikaisemmin olisin väittänyt varmasti vastaan, ja sanonut että kyllä se mulle tärkeintä on. Tällä kertaa aloin kuitenkin tosissaan miettimään sitä ja ymmärtänyt: yleisurheilu ei ole mulle enää kaikkein tärkeintä, vaan sen tilalle on tullut sivulajini Taekwondo.
Vaikka kuinka olisin Taekwondo treeneistä poissa, aina kun palaan takaisin koen olevani lämpimästi tervetullut ja sen lisäksi saan heti treeni-intoni takaisin. Olen aina terävimmilläni treeneissä sekä treenien ulkopuolella. Vapaa-ajalla harjoittelen liikesarjoja jotka olen ehtinyt tauon aikana unohtaa. Tätä jos mitä, kutsuisin oikeanlaiseksi treenaamiseksi.
Tähän samaan pisteeseen, en valitettavasti ole yleisurheilun kanssa päässyt enää pitkään aikaan.
Jotenkin tuntuu, että tällä hetkellä Taekwondo on vienyt sydämeni, ja se olisi laji, jota haluaisin jatkaa, ja päästä siinä pitkälle.

Melkein joka päivä katson seuran sivuja ja mietin mihin treeneihin pääsisin. Tekisi mieli jopa skipata yleisurheilu treenit ja mennä taekwondoon. Mulla on menestymisen jano, mä haluan päästä ylemmälle vyölle ja mä haluan ehkä joskus kilpailla! Haluan olla ns. esikuvana, että pitkienkin taukojen jälkeen pystyy vielä menestymään ja jatkamaan niinkiin haastavaa harrastusta!


Tällanen kuva tatuointina olis aika siisti :o


Tykkään yleisurheilutreeneistäni myös tosi paljon, mutta jotenkin koen saavani enemmän iloa taekwondosta. Koen oikeasti kuuluvani siihen ryhmään. Ja koen, että valmentajat oikeasti haluaa mun menestyvän ja pääsevän eteenpäin, samoin muut treeneissä kävijät. Mua ymmärretään, jos sanon etten tajua jotain tai en uskalla tehdä jotain. Siellä mulle opetetaan ja näytetään miten se tehdään, miten uskallan tehdä sen.

Muut treenaajat on tsemppaavia, mutta antaa myös tilaa hengittää. Valmentajat kysyy treenin jälkeen, miten meni, valmentajat välittää.

En sano, etteikö valmentajani yleisurheilussa välitä tai etteikö opettaisi tarpeeksi. Vaan sanon ja tarkoitan, että alan vaan pikkuhiljaa saamaan yhä enemmän motivaatiota taekwondoon ja yhä nopeammin motivaationi yleisurheiluun on hiipumassa.

Ensinnäkin olen ollut jo pitkään siinä pisteessä, että katson ensi kesän jälkeen, jatkanko heittämistä vai en. Enemmänkin jatkanko niin aktiivisesti, ja haluanko pitää vähän pidemmän tauon.
Kuten monet jo varmasti tietää, mulla on ollut jatkuvasti urheiluvammoja, jotka on syntynyt yleisurheilusta. Tasan yksi vamma on tullut taekwondosta, ja sekin sen takia koska laji oli uusi ja selkä ei kestänyt tietynlaisia potkuja. Sekin vamma meni nopeasti levolla ohi.
Muut vammat ovat pitkäkestoisia, syntyneet yleisurheilusta, ja muutamasta vammasta en ole edelleenkään päässyt eroon.

Lavanhallinta ei ole vieläkään kunnossa, tosin en ole käynyt fyssarilla yli kahteen kuukauteen, eli en myöskään tiedä mitä mieltä fyssari on kehityksestä tällä hetkellä. Olen alkanut heittämään, vaikken tiedä antaisiko fyssari luvan. Olen myöskin alkanut tekemään tempasua isommilla painoilla. Katsotaan mitä fyssari sanoo tässä muutaman viikon päästä kun kerron nämä asiat. Positiivista on, että mun mielestä kehitystä on alkanut pikkuhiljaa tapahtumaan :)

Lisäksi voisin nyt päivittää tiedot takareidestäni.. elikkä kävin urheilulääkärillä tammikuun alussa ja sain tietää reidessä olevan osittainen repeämä. Kyllä olen taas säätänyt ja telonut itseni.
Juoksemisesta, loikkimisesta sekä hypyistä ei tule tällä hetkellä yhtään mitään. Ne on tällä hetkellä kiellossa, ainakin vielä 2vk.
Tosiaan kahden viikon päästä tän pitäisi olla kunnossa, nimittäin kuukausi kulunut sitten. Jos ei ole, niin lääkärin sanojen mukaan "otetaan magneettikuvat ja mietitään pitääkö mennä veitsen alle."
Että tällasia uutisia. Enhän mä ole käynytkään jo ihan tarpeeksi eri leikkauksissa..

"en keksi otsikkoa"

Keskustelen usein ihmisten kanssa erilaisista aiheista ja joskus keskustelu saattaa muuttua väittelyksi. Ei kuitenkaan riitelyksi.

Hyvin harvoin kuitenkaan menetän tai meinaan menettää hermot keskustelussa mukana olleen kanssa.

Tässä eräs päivä kuitenkin meinasin huudahtaa jotakin sellaista mitä ehkä olisin myöhemmin katunut tai olisin joutunut selittelemään huuhahdustani pitkänkin ajan. Juuri viime hetkellä päätin pitää suuni kiinni, tällä kertaa en jaksaisi muuttaa keskustelua väittelyksi tai jopa riidaksi..

Keskustelussa oli kuitenkin kyse minusta ja mm. olkapään ongelmistani. Käyn tällä hetkellä todella hyvän fysioterapeutin luona, ja tiedän hänen olevan yksi suomen parhaimmista. Jos suomen paras olkapää lääkäri suosittelee häntä, niin eiköhän hänen täydy olla aika hyvä?

Nooh sen enempää keskustelun toisesta osapuolesta kertomatta, kerron kuitenkin, että hän ei tällä hetkellä tiedä tilanteestani kovinkaan paljoa. Hän tietää sen mitä olen kertonut, mutta en minäkään jaksa kaikille kaikkea selittää.. joten olen kertonut asiat lyhennettyinä ja jättänyt asioita paljonkin pois. 

Nyt kuitenkin tuli eteen tilanne, jossa hän kysyi "Tiedätkö, että useat fyssarit selittävät asioita potilailleen väärällä tavalla ja eivät välttämättä itsekkään tajua oikeaa tilannetta?" Tuo oli ensimmäinen tilanne kun meinasin sanoa jotakin sopimatonta, nimittäin ajattelin kysyä että luuleeko hän sitten tietävänsä paremmin. Päätin kuitenkin vain mainita, että eiköhän fyssarini osaa hommat.

Sehän ei riittänyt vaan vastaukseksi sain liudan listan ihmisistä jotka ehkä saattaisivat tietää paremmin.

-- Kun sitten mainitsin, fyssarini ja lääkärin sanoneen, että olkapäässäni/kädessäni/lavassani ei ole tarpeeksi voimaa tehdä tiettyjä liikkeitä, ja voimataso on huomattavasti alhaisempi kuin toisen käden.. vastaukseksi sain, ettei lihaksen voima katoa, vaan sitä vain käytetään väärin.

Meinasin kävellä ulos talosta, mutta valitettavasti olin kotona enkä olisi voinut lähteä :D

Selitin asiat niinkuin mulle on selitetty, voimat on hävinnyt leikkauksen seurauksena. Kuulemma se ei ole mahdollista, jossakin se voima on, mutta käytän lihasta väärin. Ja paskat.

Ehkä käytän lihasta myös väärin, koska aika mahdotonta on vaihtaa virheellistä lavanhallintaa oikeanlaiseksi heti samantien.. ehkäpä fyssarilta saadut liikkeet myöskin kompensoi sitä, että saisin lavanhallinnan kuntoon samalla kun käteen tulee lisää voimaa. Se on ollut tarkoitus koko ajan, jotkut eivät sitä vain ymmärrä..

--> Meinasin siis tässä vaiheessa sanoa "Fyssarillani on varmasti enemmän työkokemusta alalta, kuin sulla yhtään mistään töistä."

Tämän jätin sanomatta, kohteliaisuudesta ;)

Siinä vaiheessa kun keskustelijani alkoi puhumaan siitä, että kyllä mun pitäisi rinnallevedossa ja ylätaljassa saada enemmillä kiloilla tehtyä ne, mun määrät on kuulemma ihan naurettavat, niin meni hermot. Säilytin malttini, mutta siis siihen loppui mun keskustelut hänen kanssaan.

Minähän seuraan fyssarin ohjeita, viimeinkin tarkasti enkä lipsu niistä sen takia, että voisin jollekulle näyttää miten paljolla vedän liikkeitä.

--> On ihan tarpeeksi perseestä, kun en pysty tekemään tiettyjä liikkeitä kunnolla (mukaanlukien kaikki olkapäähän kohdistuvat liikkeet), niin mielestäni asiasta ei tarvitse tulla vittuilemaan lisää.

Se, että olkapääni/lavanhallinnan kuntoutus on edelleen vaiheessa, ei ole fyssarin/lääkärin "virheellisten" ohjeiden vika. Olen saanut hyviä ohjeita, kunnollisia, en turhia. Mutta mä en voi sille mitään, että lavanhallinnan korjaus vie oman aikansa. Mä en voi sille mitään, että menetän hermoni, kun joku tilanteestani ei niin kärryillä oleva tulee pätemään.

--> Mulla meni rinnalleveto ja ylätalja aikoinaan paremmin, käytin oikeita lihaksia ja niin käytän edelleenkin, mutta multa puuttuu se voima. Tiedän että se on voima joka puuttuu, ei mikään lihaksen väärinkäyttö.

Miksi nyt vedin tästä asiasta herneet nenään?

Koska olen itsekin kyllästynyt näihin ongelmiin, tähän kuntoutukseen, siihen etten voi tehdä täysillä, siihen että olin kaksi vuotta sitten parempi joissain liikkeissä kuin nyt, siihen että joku kehtaa vittuilla mulle siitä etten jaksa tehdä isommilla painoilla, siihen että mä ihan oikeasti loukkaannuin siitä miten joku voi väittää tietävänsä mun asioista paremmin kuin minä itse tai paremmin kuin fyssari joka kuitenkin tietää koko tän ongelman ytimen ja taustan.

~~~ mainittakoon vielä, että tästä keskustelusta tämän erään ihmisen kanssa on kulunut jo muutama kuukausi.
Ärtymykseni on jo poissa häntä kohtaan, mutta silti jos joku asiasta tietämätön tulee pätemään, niin tässä on mielipiteeni :)