Kielimatka vai -kurssi?

Haluan nyt kertoa oman mielipiteeni siitä kumpi on parempi, kielimatka vai kielikurssi. Ja vaikka niiden nimet kuulostaa samanlaiselta, on ne hyvin erilaiset. Olen suunnitellut tän tekstin jo monen monta viikkoa sitten, mutta vasta nyt muistin tämän ;D

Eniten Singaporen kielikurssini aikana mut yllätti se, miten paljon kielimatka ja kielikurssi eroaa toisistaan. Olisin kuvitellut niissä olevan enemmän samoja piirteitä, mutta todellisuudessa ne olivat kuin yö ja päivä.

Tosin olihan kohteetkin ihan eri, Malta ja Singapore, mutta noh kuitenkin saman yhtiön matkat :)

Mun kokemuksien mukaan, kielikurssi oli ehdottomasti parempi valinta!

Kielimatkalla ei oikein ulkomaalaisiin tutustunut, koska kaikki aktiviteetit tehtiin suomalaisessa ryhmässä. Koulukin oli lähinnä yhteiseloa luokan kanssa. Toki opin siellä myös jotakin, mutta jos on vähänkin massan mukana menevä ja mieluummin tekee jotain muuta koulun jälkeen - niin ei sitä opi, vaikka istuisikin siellä koulun penkillä joka päivä. Sitä kieltä täytyy käyttää muuallakin kuin luokkahuoneessa.
..
Olen myös kuullut, että mm. isäntäperheen vaihdos, sekä luokkatason vaihtaminen ei olekaan ollut mikään helppo homma. Ja usein onkin lopulta ollut niin, että perhettä/luokkatasoa ei ole pystynyt muuttamaan. Tiedä sitten mitä on ollut taustalla..

Isäntäperheelle meidän ottaminen osaksi heidän perhettään, oli enemmänkin vain "okei taas uusia kielimatkalaisia". Tuntui ettei heitä yhtään kiinnostanut, että olemme siellä. Eniten meistä oli kiinnostunut perheen 1 vuotias poika ja perheen mummo (joka hoiti kaikki kodin asiat). Perheen vanhin tyttö (16v.) oli hyvin kyllästynyt siitä, että olimme siellä.

Kielimatkalla lisäksi valvonta on hyvin tarkkaa. Et saa olla ulkona tietyn ajan jälkeen, ei saa mennä baariin edes sisälle, ei saa tavata tuntemattomia paikallisia (ainakin meidän ryhmästä muutamalle tuli tästä ongelmia)..
Se, että kanssasi on aina ja koko ajan joku valvomassa sääntöjen noudattamista, voi tuntua joidenkin mielestä hyvin ärsyttävältä ja ahdistavalta. Mutta pakko mainita, että siitä on myös hyötyä. Jos tulee jokin ongelma - tietää heti kenen puoleen kääntyä. Aina on joku jolta kysyä neuvoa :)

HUOM! vaikka nyt kerroin tässä muutaman asian, joissa omasta mielestäni on parantamisen varaa. niin ei pidä unohtaa - minä olin kielimatkalla kesällä 2012, kolmessa vuodessa asiat ovat varmasti parantuneet paljonkin. Ja voi olla, että nämäkään eivät enää ole mikään ongelma :)

Kuva poimittu Googlesta

Lisäksi vaikka mielestäni kielikurssini oli paljon parempi, niin en kuitenkaan vaihtaisi Maltan kielimatkan kokemusta mihinkään. Siellä kuitenkin tutustuin suomessa asuviin henkilöihin, joihin olen pitänyt yhteyttä edelleen. Kokemuksia joita olen kirjoittanut myös tänne blogiini silloin kun kielimatkani oli ohi, en unohda ikinä!



Kielimatkoista voit lukea lisää täältä: http://www.ef.fi/lt/

Sitten kielikurssiin:

Voisin aloittaa sillä, mikä itseäni (ja vanhempiani) epäilytti ennen kurssia - onko turvallista mennä tuntemattomaan maahan aivan yksin. Jos nyt joku kysyisi minulta asiaa, vastaisin samantien että kyllä on. Vaikka kielikurssilla ei ole mukana perässä roikkuvaa liideriä jatkuvasti, niin samat kömmellykset mitä kielikursseilla ehkä törmää, voi niihin törmätä myös kielimatkalla. Aika paljon on itsestään kiinni se yksin matkustamisen turvallisuus. Riippuu tietty myös maasta.

Tämäkin googlesta-mutta näitä kylttejä löytyi oikeasti kaikkialta
eikä vain mukista ;)

Jos olisin mennyt mihin tahansa muualle maahan kuin Singaporeen - en olisi varmasti uskaltanut mennä ihmisen kyytiin jonka kanssa olin jutellut aiemmin vain sähköpostin välityksellä. Singaporessa se kuitenkin oli turvallista. Kuten myös liftaaminen siellä on turvallista, oli myös tuo hyvinkin turvallista (vaikka äitini sitä kauhisteli). Totuushan on, etten olisi päässyt taekwondon treenauspaikkaan ilman valmentajan kyytiä, sillä alue oli yksityinen.
--> Kirjoittaessani tätä, tarkoituksenani ei ole kehottaa ihmisiä hyppäämään tuntemattomien kyytiin, vaan tarkoituksenani on kertoa, että oman järjen käyttö on sallittua tilanteessa, kuin tilanteessa. Jos joku asia tuntuu hullulta/pelottavalta/epäilyttävältä - kannattaa ehkäpä luottaa omaan vaistoonsa, mieluummin kuin tehdä jotakin joka tuntuu epämiellyttävältä. Oma vaisto on kuitenkin usein oikeassa. Se, että äitisi joka on sillä hetkellä parhaimmillaan tuhansien kilometrien päässä, ei voi tietää millainen asia on oikeasti kyseessä.
Koska vaikka miten julmalta se tuntuukaan - loppupeleissä olet maailmalla aivan yksin.

Esipuheen jälkeen kevyempiin asioihin ;)

Singaporen kielikurssilla EF:n henkilökunta on koululla oikeasti kurssilaisia varten. Heti ensimmäisenä päivänä sinulle kerrotaan, että jos eteen ilmenee ongelmia - voi ja täytyy heidän puoleen kääntyä. Koski ongelma sitten isäntäperhettä, koulua, luokkatasoa, vapaa-aikaa yms. heillä on joku joka löytää ratkaisun, tai ainakin tietää kenen puoleen kääntyä jos eivät itse tiedä.
-- Kurssin ensimmäisenä päivänä (maanantaina) koulussa annetaan jokaiselle oppilaalle ns. tietopaketti, kyniä, erinäisiä info papereita, ensimmäisen viikon lukujärjestyksen sekä wifin salasanan.
Myöhemmin saman viikon aikana jokaiselle kurssilaiselle annetaan oma opiskelijakortti. Tämä kortti täytyy olla aina koulussa mukana, mahdollisia tarkastuksia varten (onko kaikki opiskelijat todella opiskelijoita tms). Ja tällä kortilla pitäisi nähtävyyksiä päästä katselemaan opiskelijahinnalla (jos heillä sellainen on).

Koulun henkilökunnasta on todella apua, jos sitä tarvitsee. Tai ainakin omalla kohdalla, sain apua aina kun vain kerroin asiani :)
Kävin useampaan otteeseen school directorin juttusilla, ja hänestä jäi vain positiivinen kuva.
Ensimmäisen viikon puolessavälissä sain vaihdettua kurssini tason ylemmäksi vain kertomalla, että mielestäni taso jolla silloin olin, oli liian helppo.
Vähän reilu viikko myöhemmin sain vaihdettua spin (valinnaisaine) kurssini, en joutunut selittämään miksi, vaan riitti että kävin kysymässä. -- myöhemmin samana päivänä kävin vielä kysymässä missä luokassa spin kurssini sijaitsee, koska sitä ei vielä lukujärjestyksessäni lukenut :D

Mutta oma perhe on kuitenkin se kaikkein tärkein <3

Myöskin isäntäperheeni oli aivan mahtava <3 Perhe jutteli kurssilaisten kanssa, söimme yhdessä aina kun aikataulut sopi yhteen ainakin illallisen (viikonloppuna myös lounaan). Jääkaapista sai syödä mitä ikinä löysikään :D
Tosin kahdella viimeisellä viikolla seinälle kirjoitettiin lappu mitä syödään aamupalaksi minäkin päivänä. Murot oli nimittäin aika suosittuja perheessä, ja jos niitä olisi joka aamu syönyt, niin ei olisi kyllä viikoksi riittänyt ;)
Ja mitä parhainta, me myös tehtiin yhdessä asioita! Vikalla viikolla käytiin yhdessä syömässä, perheen tyttären (21v) kanssa katsoimme leffaa ja hän myöskin pyysi mua hänen ja hänen ystävänsä kanssa viettämään iltaa syöden sipsejä, kasviksia, karkkia ja tekemällä juusto-vodkafondueta :'D Ja tää perheen tyttö sekä myös muutama hänen kaverinsa ja myös mun huonetoveri tuli saattaamaan mut bussipysäkille lähtöpäivänä, odotti bussin saapumista mun kanssa ja vielä kaiken lisäksi auttoi kantamaan tavarat bussiin! :')
Oli oikeasti paljon juteltavaa tän perheen kanssa, ja juttelen tän perheen tytön kanssa edelleen mm. facebookissa :3
Toivon todella, että joku päivä pääsen takaisin singaporeen, ja pääsen tapaamaan tän ihanan perheen uudelleen. Koska for real, I miss my host family!<3 ja oon kuullut huhuja, että mä oon ollut yks parhaimmista kurssilaisista tässä perheessä, ja hekin ikävöivät mua :')

Niin ja siis vielä siitä vapaudesta: kielikurssilla ei ole liidereitä. Sai ihan vapaasti tulla ja mennä. Mutta koulussa täytyi käydä. Jos ei ollut käynyt kurssin aikana 90% tunneilla, niin ei saanut todistusta kurssin päätyttyä. Tämä ei ollut koulun tai EF:n idea - vaan tämä oli ihan valtion määräys ja laki. Tästä kannattaa oikeasti pitää kiinni. Sitä koulua ei kuitenkaan ole viikossa paljoa, vaikka olisikin intensiivikurssi kuten mulla, ja siellä koulussa jaksaa kyllä käydä!

-- Mutta me kurssilaiset saatiin tutustua kehen halusimme. Mä kävin tapaamassa jätkää johon tutustuin netissä, meillä oli oikeastaan kiva ilta :) ja perinteinen kohtelias singaporelainen maksoi tietenkin mun leffan ja myöskin ruuan *.*


Kielikursseista voi lukea lisää täältä: http://www.ef.fi/ils/

Tää on niin totta :)

suunnitelmia&unelmia - mitä ne oikeastaan ovat?

Muutaman päivän ajan olen miettinyt sitä, miten ihmeellistä on, että jotkut asiat saattavat muuttua hyvinkin lyhyessä ajassa. Joitakin asioita on miettinyt vaikka kuinka kauan, mutta yhtäkkiä tajuaa oikean ratkaisun ihan ilman miettimättä. Vaihtoehtoisesti on pohtinut eri vaihtoehtoja, miettinyt mikä niistä olisi paras juuri itselleen, ja yhtäkkiä se vain tulee mieleen - ihan joku eri asia mitä et edes ollut miettinyt!

Tämän takia mielestäni on miltei mahdotonta vastata kysymykseen "mitä luulet tekeväsi viiden vuoden päästä?" tai "mitä suunnitelmia sinulla on tulevaisuudessa?" Toki niitä suunnitelmia saattaa ja pitääkin olla, mutta totuushan on, että ne kaikki saattavat muuttua jopa yhdessä päivässä.
Unelmat ovat asia erikseen - niitä pitää aina olla! Oli ne mitä tahansa :)
Tämän takia kun joku kysyy jommankumman edellämainitun kysymyksen - kerron vain lähitulevaisuuden suunnitelmistani ja unelmistani jotka ovat unelmia tällä hetkellä. Mutta sanon aina, että nämäkin saattavat ajan myötä muuttua, koska niinhän se on, vaikkei sitä ehkä haluaisikaan myöntää.
-- Esimerkiksi lapsilla on monia tulevaisuuden suunnitelmia, heillä unelmana on tulla poliisiksi, palomieheksi, eläinlääkäriksi tms. kun he kasvavat - unelmat ja suunnitelmat muuttuvat. Ei kaikilla, mutta monilla.

Tällä hetkellä tuleivaisuuteni on aikalailla kiinni mm. yhdestä asiasta: saanko ammattikorkeasta opiskelupaikan vai enkö saa, (amk hausta lisää myöhemmin). Jos saan, on seuraavan kolmen ja puolen vuoden suunnitelma koulunkäynti ja sen jälkeen työelämään siirtyminen.
Jos en saa paikkaa mistään niistä (neljästä) opiskelupaikasta joihin hain, on seuraava askel hieman vielä hukassa. Au pair työ on käväissyt (ja on edelleenkin) mielessä, samoin ahkera työnhaku niin suomesta kuin myös ulkomailtakin.
-- Nyt voin vain sanoa, että aika näyttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan!:) Sormet ja varpaat ristissä toivoen, että opiskelupaikka napsahtaa mun kohdalle!!

Yleisurheilun kanssa juttu on hieman samankaltainen. Tällä hetkellä treeneissä heitot sujuu, mutta kisoissa ei (siitäkin lisää myöhemmin). Jos/kun saan opiskelupaikan - ilmapiirin ja treeniryhmän vaihdos (ainakin arkipäiviksi) on varmasti hyvänolon kannalta vain hyväksi. Tällöin saatan myös yleisurheilua jatkaakin.
Jos taas en saa sitä opiskelupaikkaa, on yleisurheilun jatkuminen hieman kiikunkaakun. Saatan jatkaa, mutta en aktiivisesti. Tai sitten lopetan vain kokonaan.

Taekwondon asialla asiat ovat päivänselvät. Minne ikinä päädynkin, mihin ikinä menenkin, aion taikkista jatkaa. Koska kuten sanottu, tämä on se mun juttu! :)


Koska en halua lopettaa kirjoitustani huonosti menevän asian esilletuomiseen, niin kerron ensin tän päivän kisakauden avauksesta ja taustatietoa ennen näitä kisoja! Ja sen jälkeen päätän kirjoitukseni kertomalla siitä ammattikorkeasta! *.*

Tosiaan avasin siis kisakauteni tänään. En odottanut mitään huipputulosta, koska perjantaina treenit ei oikein kulkenut. Menin kuitenkin kokeilemaan miten menisi. Ja huonostihan meni. Kisat joissa tänään kävin, on sellaiset ettei niissä sitä jännitystä tunne, koska kyseessä pikkukisat ja ympärillä suurimmaksi osaksi vain tuttuja kasvoja (jotka käyvät samoissa kisoissa vuosittain). Jännityksestä heittotulos ei siis johtunut. Tekniikka oli suoraan sanottuna päin persettä. Olen tottunut heittämään neljällä pyörähdyksellä, mutta koska treeneissä heitetään ilman niitä reunajuttuja niin neljä pyörähdystä ei kyllä mahdu enää rinkiin kun ne reunat siinä on! aargh.
Suoraan sanottuna, olisin paljon mieluummin mennyt tekemään jädekiskalle iltavuoron, ja saanut sunnuntain tuplapalkan ;)
Tällä hetkellä voin vain sanoa, että jos tulokset jatkuu kesällä samanlaisina, niin se on kyllä sitten kesän jälkeen goodbye moukarinheitto..

Sitten siihen ammattikorkea asiaan (amk).
Päätin hieman vaihtaa niitä tulevaisuuden suunnitelmiani, ja jatkaa sittenkin koulua. Restonomi koulutus.
Hain neljään eri amk, ja tässä ne tulevat hakujärjestyksessä: Jyväskylä, Kuopio, Porvoo ja Mikkeli
Se miksi hain kaukana kotoa oleviin paikkoihin - ei suinkaan ole pelkästään se, että kaipaan ilmapiirin muutosta. Vaan muina syinä ovat mm. kaukana oli paremmat opintosuunnitelmat/-ohjelma, kielet joita pystyy opiskelemaan, opintomatkat, opiskelu/työharjoittelu ulkomailla, nimenomaan nuorten koulutus.. yms.
-- Maanantaina siis suuntasin Jyväskylään, ja tiistaina oli pääsykokeet ja haastattelu. Pääsykoe oli erilainen mitä minä (sekä moni muu) oli ensisijaan ajatellut. Koko koe koostui ainoastaan ennakkomateriaalista "matkailun tiekartta". Onneksi olin lukenut sen ennakkomateriaalin hyvin. Kokeessa oli siis vain kolme esseetä. Ei matikkaa, ei englantia (muuta kuin kokeessa saatu englannin kielinen materiaali)..
-- Sen jälkeen odottelin kolmisen tuntia, että pääsen haastatteluun. Jossa siis neljä haastateltavaa samaan aikaan ja kaksi haastattelijaa. Piti kertoa itsestään (harrastukset, aiemmat koulutustaustat, miksi kiinnostuntu matkailualasta...), oli myöskin ryhmätehtävä, ja piti pitää myyntipuhe itsestä (eli miksi juuri minä tähän kouluun ja tälle alalle..), niin ja piti myöskin kertoa yksi huono puoli itsestään koskien opiskelua, ja pystyykö näkemään itsensä esimies/johtamistehtävissä.

Kokeesta saa enintään 70p ja haastattelusta 25p. En muista ulkoa miten koulutodistusten pisteytykset menee, mutta niistäkin sai jonkinlaisia pisteitä.
Koe meni mielestäni hyvin, ainakin sain tekstiä aikaiseksi papereille ;) ja haastattelukin meni ihan hyvin. Mun vierellä tosin oli kaksi tyttöä, joilla kokemusta työelämästä ja aikasempia kouluja lukio ja ammattikoulu.. heillä oli varmasti enemmän kokemuksia haastatteluista, sen verran varmalla tavalla vastasivat :D
-- Ei kuitenkaan hätiä mitiä, jos en Jyväskylään pääse - niin toivottavasti sitten jonnekin muualle! :) hieman alle kuukauden päästä saa tietää tulokset *.*

Unelmia pitää siis aina olla, kunhan muistutin, ettei tektistäni saa väärää käsitystä ;)