Yksin olemisen tärkeys

Useat on ihmetellyt, miksi oon niin usein yksin. Tarkoitan, että olen kotona, enkä tapaamassa kavereita jossain kahvilassa tai ravintolassa.
Se ei tarkoita, ettenkö välittäisi olla ystävien kanssa, vaan se tarkoittaa sitä, että rakastan yksin oloa.
Mikä ihana tunne, kun aamulla herätessä saan tehdä aamutouhut rauhassa ja lähteä sen jälkeen kouluun.
Samaten kun tulee rankan päivän jälkeen kotiin, on ihana heittäytyä omalle sängylle, ottaa hyvä kirja käteen ja alkaa lukemaan. Tai katsoa jokin hyvä elokuva.

Kun olen yksin, ajatukseni kulkevat parhaiten. Aikaisemmin kirjoitin paljon novelleja, nyt se on vähän jäänyt. En saa ideoita päähän, tai sitten en vain jaksa kirjoitella. Liikaa tekemistä ja liian vähän täydellistä kirjoittamisintoa.

Tein vähän aikaa sitten Englannin kielisen testin "What is your true personality?"
Testin vastaus, oli ainakin suurimmaksi osaksi juuri minä.
En sitä viitsi suomentaa, joten kirjoitan sen tähän englanniksi :)

"You are creator!
As the name suggests, you are very creative, imaginative and passionate person. You love to experiment with various forms of creations, and challenge yourself at every opportunity.

One of the most important things in your life is your alone time. During that time, you let your mind flourish and your creativity go wild.
Without the creating outlet, you could go practically insane.
Your creative nature helps you to always look at the positive side of life, always find the mental strength to move forward, and never look back."



Alleviivatut osiot on niin totta!:)
Leffoja katsoessa saatan joskus saada oikein hyvän idean seuraavaan novelliini ja kirjoja lukiessa usein lasken kirjan alas, otan käteeni kynän ja paperin ja kirjotan mieleeni tulleita asioita ylös.

Olen edelleen niin vanhanaikainen, että novelleita kirjoitettaessa luotan vanhaan tekniikkaan, eli kynään ja paperiin. Myöhemmin saatan sitten kirjoittaa tekstin koneella puhtaaksi, ja ehkä jopa tulostaa. Se on sitten silloin, kun olen oikeasti tyytyväinen kirjoitukseen :D



Palatakseni vielä lyhykäisyydessä yksin olemiseen, sanon vielä, että mielestäni on oikeasti tärkeää olla joskus ihan yksin. Jos on jatkuvasti muiden ihmisten seurassa, mitä tapahtuu kun joku päivä joudut olemaan päivän tai pari yksin?

Elämää, ei sen enempää ;)

Mietin edelleen näin kaksi viikkoa myöhemmin, että miten ihmeessä jaksoin takakyykyssä 110kg kolmosen toistolla.. meillä oli siis maksimivoima testit, ja olin 99 prosenttisen varma, etten kykene kyykkäämään kipeällä takareidellä. Mutta onnistuin sittenkin, ja teinkin samalla oman ennätykseni, viimesin ennätys oli tasan 100kg. Jippii! :D

Treeneistä kun aloin kirjoittamaan, niin jatketaan samalla aiheella.. Oon ollut nyt heittämättä viisi viikkoa (?) muistaakseni. Tavallaan aika on kyllä kulunut todella nopeasti! Mutta toisaalta taas ei. Joka kerta kun olen treeneissä, haluaisin heittää, mutta en saa. Sen takia en ole treeneissä niin innostunut, kun en saa omaa lajia treenata.
Yksinkertaistettuna mulla on ikävä moukarinheittoa!<3 ja lisättäköön vielä, että mulla on ikävä myös taekwondoa. Shaisse oon ollut taekwondosta pois niin pitkän ajan, ja en muista taas vaihteeksi yhtään mitään.. muutama päivä sitten sain tietää, että meillä on taekwondossa sunnuntaisin kahden tunnin tekniikka treenit! Kuulostaa hyvältä, jos sinne vaikka pääsis mukaan :)

Tänään kävin taas vaihteeks fyssarilla.. mä niin toivoin, että saisin luvan alkaa heittää ja myöskin aamutreeneissä valmentaja kyseli, että saanko vihdoinkin heittoluvan. Noh en sitä saanut, joudun odottamaan joulun jälkeiselle ajalle.
Tässä vaiheessa kuntoutusta heittäminen saisi vain haittaa aikaiseksi.. sen verran kovat fyssarin liikkeet + sen verran vähän vielä voimaa tuossa kädessä = huono yhdistelmä heittojen jatkumiselle.
Tietäähän sitä, että moukarinheitto on nopea laji, ja vaikka heittäisin kevyellä välineellä mahdollisimman kevyesti, niin silti se on paha tuolle olkapäälle. Joten anti olla, minä odotan.

Jotain positiivista, mä saan alkaa tekeen tempausta! Tosin painot ei saa ylittää 25kg, mutta silti, mä saan tehdä sitä! :D
JA kysyin fyssarilta ylempänä mainittua taekwondo asiaa, ja mä saan jatkaa treenausta! Tosin tietyin ehdoin.. itsepuolustus, ottelussa kontaktin ottaminen ja äkilliset liikkeet ovat kielletty.
Ei siinä mitään, mä meen varmaan ensi viikolla ihan iloisin mielin kokeileen :) pitää vaan valkuille mainita noista kielletyistä osista :3 mut ei ongelmaa, ne tuntee mut tarpeeksi hyvin :D mä oon se jolla on koko ajan joku vamma ;D

Vielä yksi asia, josta en oo tainnut vielä kirjottaa, jota itse asiassa itekkin ihmettelen, että se on unohtunut :D mä oon alottanut autokoulun! Wihii!! Vai oonko maininnut sen aikaisemmin?
No aivan sama. Käyn Green Driversilla, ja oikeesti ihan huippu mukavat opettajat! Ajo-opettaja on rento, mutta kuitenkin sellanen että osaa olla jämäkkä ja opettaa :)
Mulla on ollut nyt viis ajotuntia, ja 13 (?) teoriatuntia.

Teoria on jo aikalailla hallussa. Oon suorittanut vaadittavat viisi teoriakoe harjotusta netissä (tänään suoritin loput kolme :P ) ja omat tiedot sitten lisäänty noiden harjotuskokeiden myötä :)
Nyt tuntuu siltä, että olisi pikkasen helpompi mennä liikenteeseen ajelee.

Ajaminen on sujunut ihan okei. Loppuu myöten ajaminen on aina sujunut sujuvammin ja alku vähän takkuillu. Viime ajotunti menikin yllättäen lumisateessa. Olin oikeesti ihan paniikissa ennen sitä tuntia :D mulla ei ollut mitään tietoa miten ajaa liukkaalla säällä :'D ja kun alue oli sellanen mitä en tunne, niin entistä vaikeempi ajaa lumisateessa ja lumisella tiellä!
Nojaa se meni ihan hyvin kuitenkin, selvisin ehjänä, auto säilyi ehjänä ja ajo-opettaja säilyi ehjänä takaisin Omnian parkkiin :D

Minä auton ratissa ;))

Kerronpa nyt muutaman kommelluksen ensimmäisiltä ajotunneilta.. ekaa kertaa menin liikenteeseen tokalla ajotunnilla. Ensinnäkin jumituin liikennevaloihin kymmeneksi minuutiksi. Ensin nostin kytkimen liian nopeasti ja auto sammui.. sen jälkeen kesti ikuisuuden että tuli taas vihreä valo, ja tällä kertaa painoin vahingossa jarrua kaasun sijaan (Y) hieno tunne ;D
Kolmannella valojen vaihtumisella ajo-opettaja päätti itse painaa kaasua, että päästään lähtemään.
Alku aina hankalaa ;)
     Sitten samalla ajotunnilla, tosin takastulo matkalla, päätin ajaa jalkakäytävälle.. heh. Se oli vahinko.
Muutaman kerran joutui ajo-opettaja painaa omaa jarrua, tai kääntää rattia.

Nytten en enää ole ajanut jalkakäytävälle, eikä ajo-opettaja ole joutunut painaa jarrua :D virheitä oon muutamia tehnyt. Ajanut liian lähellä katukivetystä, jolloin ajo-opettaja on tarttunut rattiin ja kääntänyt sitä, nostanut kytkintä liian nopeasti (auto ei ole kuitenkaan sammunut), ja mikä parasta/pahinta (miten sen nyt ottaa); liikenneympyrästä poistuttaessa unohdan aina sen vilkun!

Tämä! Aina pitäisi tehdä vielä se muutama lisää kun tuntuu ettei jaksa! Kyllä se menee!! (jos on terve kipu)