EF:n koulu Maltan St. Juliansissa

Ajattelin, että voisin nyt kirjottaa jotain EF:stä ja omasta kielimatkastani. Kuitenkin alunperin tän Blogin siihen tarkotukseen tein :D Mutta oon nyt innostunut tänne muutakin kirjottelee, joten eipä tää blogi enää pelkkää kielimatkaa käsittele. :) Anyway, voisin alottaa vaikka Ef:n koulusta St. Julians'sissa jossa mä kävin kielimatkan aikana ja sitte jatkaa muutenkin EF aiheisilla asioilla.
Kertauksena vielä, että olin Maltalla viime kesänä kolme viikkoa ja asuin siis isäntäperheessä parhaan ystäväni kanssa. Koulu, jossa kävin kielimatkan aikana sijaitsi suunnilleen puolen tunnin kävelymatkan päässä host perheestä, mutta koska ilma oli aika kuuma jo aamulla ja okei myönnetään oltiin laiskoja kaverin kanssa niin ei me sinne kouluun kävelty vaan mentiin bussilla. Muistan edelleenkin mitkä bussin numerot sinne koululle meni, koska melkeen kaikki bussit sinne meni :D Päätepysäkki oli siis se missä me jäätiin aina pois, joten ei mitään stop nappeja tarvii painaa :) Päätepysäkiltä oli vielä matkaa vähän koululle ehkä noin 10 minsaa eli ei kauan.
Mitä nyt kouluun tulee, ni voin sanoo et olin hieman pettynyt. Ihan ensimmäisenä asiana, meille sanottiin, että paikalliset oppilaat ovat lomalla ja tämän takia heitä ei koulussa ole. Mutta miten olikaan? Koulussa oli oma osa paikallisille oppilaille, ja kysyimme asiaa isäntäperheeltä, jotka kertoivat että koulussa olevat oppilaat tekevät viimeisiä kokeitaan ja osa koulusta on tosiaan heille varattu. Mut ei se mitään, siis olihan se kiva nähdä paikallisia nuoria oppilaita. Ja heillä oli koulupuvut. Oikeestaan nyt kun rupesin asiaa ajattelemaan niin en tainnu montaa poikaa siellä nähdä, ehkä en yhtään.. Tiedä sitä oliko koulu vain tytöille. Anyway jotkut koulun oppilaista hymyili meille EF porukalle ja jopa jutteli. Mut sitte oli näitä vähän ehkä ylimielisiä(?) jotka naureskeli ja kuiskaili selän takana..

Jos majoitut isäntäperheestä niin sun pitäisi saada mukaan evästä, mutta kokemus kertoo että kannattaa ottaa myös rahaa mukaan. Vaikka ruokaa et tarvis lisää, niin vettä ehkä. Vesi on tosi halpaa koulun kioskissa kuin myös jäätelöt. Suklaat on sitte vähä kalliimpia, mutta ei nekään yllä Suomen hintatasolle. Ainaki mulle ja kaverilleni isäntäperhe antoi mukaan kouluun samat eväät sen kolmen viikon aikana joka päivä, ja eväänä oli kolme valkoista leipää joiden välissä juustoa ja kinkkua. Arvatkaa vaan oliko ruuat enä hyviä silloin lounas aikaan, kun ulkona yli +30 astetta ja aurinko porottaa ja eväät luokka huoneessa paahtumassa jossa vielä kuumempi kuin ulkona..? Ei ne kovin hyviä enää ollut, luulenpa että ne oli jo pilalla mutta silti sen evään aina söin. Tai no söin ainaki ensimmäisen viikon aikana ja ehkä toisenki. Kolmantena viikkona eväät pääty useimmiten kissojen mahaan :) Mutta siis koulun kioskilta saa leipää (vaaleeta), suklaata, vettä, jäätelöä, sipsejä yms. eli miltei kaikkea löytyy.

Koulun hyviä puolia! :) Aivan ihanat opettajat! Edelleen oon yhteydessä opettajiin ja saan apua englannin kielessä jos tarvitsen :) Siis aivan mahtavaa että tällasia opettajia on maailmassa! :D + ihanat luokkakaverit!

Vielä tosta bussi asiasta, että bussi takasin lähtee samalta pysäkiltä kuin minne se tulikin. Mut sitte nyt päätepysäkkinä ei toimi se missä varmaan itse jäät pois. Riippuu tietenkin missä host perhe sijaitsee :D Mutta siis pitää vaan mennä bussiin ja maksaa tietyn hintanen lippu. Ja hintahan ei sitte riipu siitä että minne oot menossa (kuten suomessa) vaan voit ostaa vaikka viikon lipun kerralla (jolloin todella tärkeää säilyttää kuitti, jotta pääset myöhemminkin sillä samalla) tai voit ostaa päivälipun (eli voit matkustaa sen päivän aikana bussilla niin monta kertaa kuin ite haluut) tai sitte ostat vaan kertalipun :)
Ja siis kun meet bussiin ja jos tiedät missä jäät niin kaikki ok. mut jos et niin kysy ihmeessä kuskilta, niin se sitte kertoo ja pysähtyy :) Joskus bussi kiers jotai ihme reittei vaan sen takia että joku asiakas halus jäädä pois jossain muualla kuin merkityillä bussi pysäkeillä :D Kerran bussi kuski vei asiakkaan kotiovelle suoraan x) Joten tällainenkin tapa mahdollinen Maltalla! :D Ihan vaan tiedoks, joskus bussin stop napit ei toimi! (Y) Jolloin pitää huutaa kuskille kun haluu jäädä pois! :) Näin kävi meille :D Kuski tietenkin ilmottaa etukäteen ettei napit toimi! xD Mä vaan olin niin kuuro sillon etten kuullu ja ihan epätoivosesti yritin stop nappia painaa vaikka just oli kuski sanonu ettei ne toimi ^.^

I can't live without hammer throw anymore!! :( I just want to go throw it x) Minä oon siinä alla olevassa kuvassa, paitsi et mulla ei oo noin isot lihakset :D Se on siis mun tulevaisuuden kuva!!! :DDD Mut en mä pömmpistä haluu, niinku tolla tossa on.. Mutta siis asiaan! Sanotaan, että "urheilija ei tervettä päivää näe". Tää lause sopii mulle kyllä täysin.. Ehdin jo ajatella, että pääsisin pian taas treenamaan moukarinheittoa tulevaa kesää varten mutta sitten fyssari tiputti takasin maanpinnalle ja kertoi että mun pitää varata HETI kun pääsen kotiin uusi lääkäri aika jotta saisin lähetteen magneettikuvaukseen.. Fyssärin diagnoosi oli, että olkapään jänne on revennyt ja jänne vammat näkyy vaan magneettikuvauksessa! :( Liikuntakielto siis vaan pitenee koko ajan ja jos siellä se jänne repeämä on niin liikuntakieltohan pitenee sitte muutamalla kuukaudella. Siis ei vielä pitkään aikaan heittoja.. :/ Ärsyttää kyllä tosi paljon, koska heitot oli just alkanu ennen liikuntakieltoa sujumaan ja vie sitte taas aikaa ennen kuin pystyn samoihin tekniikka tuloksiin päästä kuin ennen liikuntakieltoa. Vielä ensimmäiseen lauseeseen se korjaus, että oikeestihan toi väite on kumottu. Urheilijanhan pitäisi olla keskiverto hyvässä kunnossa, ja vammojahan ei pitäis tulla, koska luulisi, että liikkeet on oikein tehtyjä kun on valmennus kohdallaan. Mulla niitä vammoja tulee ja menee ja pakko myöntää on käväissy mielessä että kaikki olis niin paljon helpompaa jos ei urheilua harrastais. Silloin ei tulis välttämättä vammoja ja vanhempien rahatki säästyisi! :D Viimeks kun nilkka oli menny, niin oli sellanen fiilis että haluisin lopettaa yleisurheilun ja taekwondon ja kaiken urheilun niin paikat pysyisi kunnossa. Mut mitä urheilija luonnolleen mahtaa, olin heti treenaamassa kun sain luvan x) Ja enhän mä nyt lopettais, koska mitä mä sitte tekisin päivällä? Ja en mä pystyis lopettaa, koska mulla on tavoitteita ja kyllä niitä tavotteita voi tavotella hitaasti mutta varmasti :) Mutta siis pointti oli se, että nyt on samanlainen tunne. Tekisi mieli huutaa ja itkee samaa aikaa. Soitin valmentajalleki ja kerroin, että nyt on sitte magneettikuvauksen aika ja olis tehny mieli sanoa, että kaikki ois helpompaa jos ei urheilua harrastais edes. Mutta pidin suuni kiinni :D Itelläni on koko ajan sellanen levoton olo, että pakko ois päästä treenaamaan, heittämään moukaria ja tekee kaikkee sellasta mitä en saa tehdä nyt olkapään takia. Mut onneks en tee mitään sellasta x) Kyllä sen iteki tajuu, ettei oo järkevää tehä sellasta mitä lääkäri, fyssari ja valmentaja on kieltäny. Iteki kyllä oon nää jutut niinsanotusti kantapään kautta menny :D Kaikki pitää ite kokeilla ja testata ennen ku uskoo.. Nilkka ongelman aikana alotin pikkasen liian aikasin liian kovan treenin just leikkauksen jälkeen ja eihän lopputulos hyvä ollu. Myönnän sen. Mut nyt oon oppinut :) Kuuntelen neuvoja ja ohjeita. Noni nyt sain edes osan huonosta olostani purettua tänne kirjottamalla ja kyllä helpotti! :D Kukaan ei vaan jaksa näitä lukea, mutta omaksi ilokseni kirjottelen x) Nyt jotain positiivista asiaa :D On outoo miten yks ihminen pystyy muuttamaan elämän suunnan joko parempaan tai huonompaan. Mulla nyt onneks parempaan :) Ihmisiä tulee ja menee ja vain tärkeimmät ihmiset elämässä lopulta pysyy. On se ihmeellistä kun vielä edellisvuona olin niin läheinen joidenki ystävieni kanssa ja nyt on välit jotenki kasvanu. En voi sanoo että syynä ois se ku lähin amikseen, koska jotkut näistä kavereista ei oo mun kanssa ikinä samalla luokalla ollutkaan.. Välillä ikävöin vanhoja hyviä aikoja entisten ystävien kanssa, mut toisaalta oon saanu myös paljon uusia ystäviä! Vanhoja treeni kavereitakin välillä ikävöin, mut ikävöiminen kuuluu elämään :D Mut kuuluuks elämään se, että ikävöi ihmistä jota ei oo ikinä face to face nähnyt? :) Sekin kuuluu ikävään, jotkut nettikaverit voi olla läheisempiä kuin ei netti kaverit. Näin on mulla ainakin joidenkin kohdalla :) ja yks ihminen on mulle tärkein kaikista! Tän kaverin saannista saan kiittää ystävääni joka suositteli mulle Interpals sivustoa, sieltä löysin mulle sydänystävän jota en oo ikinä tavannut! En vielä.. ehkä sekin aika viel joskus tulee.. toivottavasti!! :) Hyvät ihmiset keep going and smile then all world will smile to you! :) "One people can change your life" :) Tän kuvan lähetin tälle mun salaperäiselle ystävälle, jonka kanssa juttelen niin facebookissa, Skypessä kuin Interpalsissakin. Kirjeitäkin lähetellään :) Kirjekaveri siis. Paljastin sen! x) Meinasin jo aivan unohtaa!! Leikkautin hiukseni lyhyiksi x) Tai no en ihan lyhyiks, mut kuitenki mun hiuksille aika radikaalinen muutos :D Laitanpas kuvankin mukaan :D Sitä hiustyyliä voi sitte verrata tohon mun profiilikuvaan :D Ja sorgen laatu se nyt on mitä on :D Mutta siis ite oon ainakin super tyytyväinen noihin hiuksiin, vaikka eka vähä kauhistutti ku näytti et hiuksii lähti niin paljon!! :) Ja tekstin loppuun ihan vaan kuvia :D

I am unlucky girl..

Pakko myöntää, että urheilussa mulla ei oo ikinä hyvää tuuria! Tosin nyt on alkanu tuntumaan ettei missään muussakaan asiassa ole tuuria. Just on alkanut heitot sujumaan ja treenit muutenkin kulkenut mukavasti ja sitten palaan karusti maan pinnalle, kun ortopedi kertoo urheiluklinikalla, että olkapään jänne ylirasittunu ja edessä liikuntakielto ja pitkä kuntoutus. Nyt jää treenit taka-alalle ja ärsyttää kyllä ihan mielettömästi.. Valmentajalle soittaminen edessä ja kertominen ettei treeneistä tuu vähän aikaan yhtään mitään. Tai en ainakaan olkapäällä mitään pysty tekemään. Ja sitte jos kipu ei häviä 2kk kuluessa niin ois edessä magneettikuvaukset. Toivottavasti ei. Liian monta kertaa magneettikuvauksissa olen käynyt ja sanon niille kiitos ei :D Oikeestaan tällä ajalla mitä en oo tänne kirjotellut niin on sattunut niin paljon kaikkean etten oikeastaan tiennyt miten ne vois kirjottaa tänne järkeviks lauseiks.. :D Sen takia kirjoittamisellani on ollut piiitkä tauko. On tapahtunu niinkin paljon, että työharjottelua on kulunut kolmisen viikkoa (vai enemmän?) en pysy itekkään laskuissa mukana. + I am single again.. Nothing last forever :( Just cruel world! Siitä ei sitte sen enempää tarvii puhua. Mennyttä mikä mennyttä. Jotain hyvääkin voisin sanoa :D Oon saanut aivan mahtavia ystäviä työharjottelusta ja sen lisäksi ihania ystäviä Interpals.net sivustolta :) Ja viihdyn työharjottelussa oikein hyvin (eli no problem) :D Nyt ei tuu sitte muita kirjotus aiheita mieleen, mutta ehkä niitä jossain vaiheessa tulee :D