Yksi unelma toteutunut :)

Monille vihreä vyö taekwondossa on vain yksi vyö muiden joukossa. Tai enemmänkin vyö ennen ns. niitä parempia vöitä. Minulle se on paljon muutakin.

Nimittäin ei tästä ole kuin vuosi, enintään kaksi, kun vihreän vyön saaminen oli jossain kaukana unelmissani - lähinnä oikeasti vain unelmana.
Syynä ei ole se, ettenkö olisi luottanut itseeni tarpeeksi, vaan syy oli oikeastaan täysin eri:
Minulla oli ollut paljon urheiluvammoja (lähinnä yleisurheilun takia), ja tämän takia jatkuvasti taukoja taekwondon harjoittelussa. (blogiani lukevat tämän jo ehkä tiesivätkin). Halusin kyllä takaisin treenaamaan, mutta lääkärit ja fysioterapeutit sanoivat, että joudun vielä odottamaan. Moukarinheittoa sain kyllä harrastaa (aika-ajoin), mutta jostain syystä taekwondo koettiin "vaarallisemmaksi." Noudatin käskyjä ja odotin, odotin niin kauan, kunnes motivaationi ja toivoni katosivat hetkeksi.

Viimeinkin!!!! :)

Pystyin aloittamaan täysillä (ainakin melkein) treenaamisen vasta tämän vuoden alussa.
Olin keltainen vyö, mutta melkeinpä valkoisen vyön tasolla. Olin unohtanut paljon, mutta kun oma kärsivällisyys meinasi lakata - oli aina joku joka nosti motivaation takaisin, käski jatkamaan. Oli se sitten joku valmentajista, tai joku toinen treenaaja.
Yhtä liikettä saatettiin hiota pitkään, mikään ei jäänyt mieleen ja turhautuminen oli välillä todellakin suurta.
Mutta vitsejäkin heitettiin, sillä olinhan se kaikkien tuntema "neljä vuotta samalla vyöarvolla."
-- Ne jotka olivat aloittaneet samaan aikaan taekwondon kuin minä, olivat jo vähintään sinisellä vyöllä. Se sai minut liikkeelle, mutta samalla myös harmistuneeksi siitä, miten paljon olin oikeastaan menettänyt.

Mikä tärkeintä, en kuitenkaan missään vaiheessa luovuttanut, ja aina kun palasin takaisin tauon jälkeen treenaamaan, minut otettiin ilolla vastaan. Se oli asia, jonka takia jaksoin odottaa. Sen takia jaksoin lopulta odottaa hieman pidemmän tauon, ja pääsin lopulta alkuvuodesta mukaan treeneihin.

Singaporen treeneistä puhumattakaan. Treenit siellä vain vahvistivat tunnetta, että tätä haluan jatkaa. Sain motivaationi takaisin täydellä teholla, ja jopa ottelutreenit alkoivat tuntua hauskoilta. Myöskin jonkinlainen kilpailuvietti tuli mukaan, ja halu mennä oikeisiin kisoihin. Kisat vaativat vielä lisää rohkeuden keräämistä, mutta eiköhän jossain vaiheessa ensi vuonna ;)

Tällä hetkellä voin vain sanoa, olevani aivan järkyttävän onnellinen siitä, että mulla on vihdoinkin se vihreä vyö! *.*

Todellakin! Tai ehkäpä avaruus on rajana ;)

Itsenäisyyspäivän kuvia

Oikein hyvää ja rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille ja erityisesti Suomelle!! <3 :)

Oli ihan pakko mennä katsomaan paraatia, kun oli täällä Jyväskylässä :P Valitettavasti en jaksanut aamulla herätä aikaisin ja lähteä ajoissa Harjun stadionille katsomaan sitä alkujuttua, menin sitten saatesta huolimatta katsomaan sen marssin :)

Porukkaa oli yllättävän paljon katsomassa säästä huolimatta. Ja olen oikeastaan ihan tyytyväinen siitä, että päätin mennä paikan päälle katsomaan :) sai vähän jotain muuta tekemistä koulutehtävien, kokeeseen lukemisen, netflixin ja värityskirjan tilalle ;D

Ps. nyt pyörii marssin musiikki päässä ^^