Blogini on siirtynyt!

Hei kaikille lukijoille, ja niille satunnaisille kävijöille, jotka tänne silloin tällöin eksyvät!

Saattaa alkuun näyttää siltä, että olen pitänyt hyvin pitkää taukoa bloggaamisesta, tai vaihtoehtoisesti olen kokonaan lopettanut kirjoittamisen. Sillä enhän missään vaiheessa ole ollut mitenkään super aktiivinen.
--> Kumpikaan näistä ei kuitenkaan ole totta, sillä blogini on yksinkertaisesti vain siirtynyt toiseen osoitteeseen.

Miksi?

Syynä on hyvin yksinkertainen asia, tai no tavallaan myös hyvin yllättävä (ainakin minut yllätti), ja samalla myöskin jännä asia.

Muutettuani tänne Jyväskylään ja oltuani täällä jo muutaman kuukauden, huomasin Facebookissa mielenkiintoisen ilmoituksen: "haetaan bloggaajia Keskisuomalaisen uuteen blogipalveluun." Muutaman päivän mietittyäni tajusin, että enhän minä mitään menetä jos laitan hakemuksen menemään.

Olin jo oikeastaan unohtanut koko hakemuksen, kun yhtäkkiä koulussa satuin katsomaan sähköpostia, jossa pomppasi heti ensimmäiseksi näkyville "sinut on valittu yhdeksi kirjoittajaksi, tervetuloa infotilaisuuteen..." en voinut uskoa silmiäni, enkä malttanut myöskään pysyä paikoillani - onneksi se oli jo aika tunnin lopusta, joten pääsin purkamaan innostukseni :D

Ensin ajattelin viestin tulleen vahingossa minulle, koska ensimmäinen ajatus oli "ehei ei tämä voi olla totta."

Mutta

Totta se oli. En saanut paljastaa asiaa (kuin perheelleni, ja läheisille ystävilleni) ennen tammikuuta, se noin kuukauden aika tuntui hyvin pitkältä.

Ja valitettavasti kaikessa siinä tohinassa unohdin tänne asiasta kirjoittaa.

Mutta tässä se viimein on, uuden blogini osoite vielä kertaalleen: http://www.stoori.fi/dreamer/

Entä tämä blogi?

En kuitenkaan poista tätä, koska ehkä tänne kirjoitan joskus jotain muuta kuin tuonne ;) Sillä onhan tuo nyt vähän valvotumpi yhteisö, kun kuuluu Keskisuomalaiselle ^^

Ja täällä on oikeastaan ihan kiva käydä lukemassa vanhoja kirjoituksiani, ja muistelemassa niitä aikoja :D

Niin ja suattaapi olla, että jotain tekstejä laitan täältä uuteen blogiini...

See ya! Liittykäähän mukaan matkaan toisessa blogissa!

Yksi unelma toteutunut :)

Monille vihreä vyö taekwondossa on vain yksi vyö muiden joukossa. Tai enemmänkin vyö ennen ns. niitä parempia vöitä. Minulle se on paljon muutakin.

Nimittäin ei tästä ole kuin vuosi, enintään kaksi, kun vihreän vyön saaminen oli jossain kaukana unelmissani - lähinnä oikeasti vain unelmana.
Syynä ei ole se, ettenkö olisi luottanut itseeni tarpeeksi, vaan syy oli oikeastaan täysin eri:
Minulla oli ollut paljon urheiluvammoja (lähinnä yleisurheilun takia), ja tämän takia jatkuvasti taukoja taekwondon harjoittelussa. (blogiani lukevat tämän jo ehkä tiesivätkin). Halusin kyllä takaisin treenaamaan, mutta lääkärit ja fysioterapeutit sanoivat, että joudun vielä odottamaan. Moukarinheittoa sain kyllä harrastaa (aika-ajoin), mutta jostain syystä taekwondo koettiin "vaarallisemmaksi." Noudatin käskyjä ja odotin, odotin niin kauan, kunnes motivaationi ja toivoni katosivat hetkeksi.

Viimeinkin!!!! :)

Pystyin aloittamaan täysillä (ainakin melkein) treenaamisen vasta tämän vuoden alussa.
Olin keltainen vyö, mutta melkeinpä valkoisen vyön tasolla. Olin unohtanut paljon, mutta kun oma kärsivällisyys meinasi lakata - oli aina joku joka nosti motivaation takaisin, käski jatkamaan. Oli se sitten joku valmentajista, tai joku toinen treenaaja.
Yhtä liikettä saatettiin hiota pitkään, mikään ei jäänyt mieleen ja turhautuminen oli välillä todellakin suurta.
Mutta vitsejäkin heitettiin, sillä olinhan se kaikkien tuntema "neljä vuotta samalla vyöarvolla."
-- Ne jotka olivat aloittaneet samaan aikaan taekwondon kuin minä, olivat jo vähintään sinisellä vyöllä. Se sai minut liikkeelle, mutta samalla myös harmistuneeksi siitä, miten paljon olin oikeastaan menettänyt.

Mikä tärkeintä, en kuitenkaan missään vaiheessa luovuttanut, ja aina kun palasin takaisin tauon jälkeen treenaamaan, minut otettiin ilolla vastaan. Se oli asia, jonka takia jaksoin odottaa. Sen takia jaksoin lopulta odottaa hieman pidemmän tauon, ja pääsin lopulta alkuvuodesta mukaan treeneihin.

Singaporen treeneistä puhumattakaan. Treenit siellä vain vahvistivat tunnetta, että tätä haluan jatkaa. Sain motivaationi takaisin täydellä teholla, ja jopa ottelutreenit alkoivat tuntua hauskoilta. Myöskin jonkinlainen kilpailuvietti tuli mukaan, ja halu mennä oikeisiin kisoihin. Kisat vaativat vielä lisää rohkeuden keräämistä, mutta eiköhän jossain vaiheessa ensi vuonna ;)

Tällä hetkellä voin vain sanoa, olevani aivan järkyttävän onnellinen siitä, että mulla on vihdoinkin se vihreä vyö! *.*

Todellakin! Tai ehkäpä avaruus on rajana ;)

Itsenäisyyspäivän kuvia

Oikein hyvää ja rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille ja erityisesti Suomelle!! <3 :)

Oli ihan pakko mennä katsomaan paraatia, kun oli täällä Jyväskylässä :P Valitettavasti en jaksanut aamulla herätä aikaisin ja lähteä ajoissa Harjun stadionille katsomaan sitä alkujuttua, menin sitten saatesta huolimatta katsomaan sen marssin :)

Porukkaa oli yllättävän paljon katsomassa säästä huolimatta. Ja olen oikeastaan ihan tyytyväinen siitä, että päätin mennä paikan päälle katsomaan :) sai vähän jotain muuta tekemistä koulutehtävien, kokeeseen lukemisen, netflixin ja värityskirjan tilalle ;D

Ps. nyt pyörii marssin musiikki päässä ^^

Talvisia maisemia

Jyväskylässä oli väliaikainen talvi tuossa alkuviikosta. Ehdin muutaman kauniin kuvan napata lumen peittämistä puista. Nyt taas sataa vettä ja räntää. Toivoisin sen lumen tulevan takaisin, se toi valoa ja piristi myös samalla kaamosta :D Lisäksi sateen ja rännän takia tiet on tällä hetkellä ihan super liukkaat... Tänään vein antidoping paperit keskussairaalalle, ja sinne kävellessäni mietin, että haluaakohan Jyväskylän kaupunki saattaa kaikki asukkaat sinne sairaalaan. Ne tiet oli niin järkyssä kunnossa, etten yhtään ihmettele jos siellä monet liukastuu ja satuttaa ittensä.
Kuulemma yleensä täällä hoidetaan hyvin jalkakäytävät, niin että porukka pystyisi jopa pyöräilemään turvallisesti talvisin - siltä ei kyllä nyt vaikuttanut.

Ps. Ostin kuukauden bussikortin... kallis kuin mikä, mutta en uhraudu kävelemään tossa liukkaudessa yhtään mihinkään - saati pyöräilemään. Ja noh onhan se mukava sateessa, rännässä ja kylmyydessä mennä bussilla kuin sillä pyörällä ;)

Tässä nyt muutama kuva, jonka nappasin lyhyen talven aikana ;)

Taekwondo ❤

Heihei täällä taas kirjoittelen!

Viikonlopun Oulun reissu meni paremmin kuin hyvin! Leirillä oleminen oli ihan mahtavaa :) En kyllä yhtään ymmärrä, miksen ole käynyt aiemmin taekwondo leireillä. Ehkä koska ikinä sinne ei olla menty porukalla..? Oli niin hienoa tutustua paremmin Jyväskylän taekwondo porukkaan, nyt tuntee kuuluvansa paremmin tuohon ryhmään.
Tän viikon lauantaina lähdenkin katsomaan taekwondo kisoja Tampereelle, kisaturistina kun ei itse uskalla vielä kisata :D
Kisaaminen täytyykin muuten laittaa bucket listaan ensi vuodelle ;) tai oikeastaan tehdä vaikkapa uudenvuodenlupaus :'D

1. Kohteliaisuus, 2. Rehellisyys, 3. Kärsivällisyys&Uutteruus, 4. Itsehillintä,
5. Lannistumaton henki

Meillä oli leirillä hyvän treenifiiliksen sekä treenien lisäksi luento. Se, mikä jäi parhaiten luennosta mieleen, oli pääopettajan sanoma siitä, että taekwondossa on tärkeää luottamus. Jos ei luota toiseen eikä varsinkaan itseensä, niin treenistä ei tule mitään. Eikä muuten tule kilpailuistakaan. Lajissa ei ole tarkoitus satuttaa, mutta vahinkoja voi aina sattua. Taekwondo on myös todella hyvä harrastuksena aivan kaikille - se  ei maksa paljoa, ja lisäksi ei ole väliä kuka olet, mistä tulet, minkä näköinen olet. Jokainen otetaan vastaan sellaisenaan, minkäänlainen rasismi ei ole sallittua.
-- Jokaiselle (itf) taekwondoa harrastavalle kerrotaan jo alkeiskurssilla taekwondon viisi pääperiaatetta (tai ainakin pitäisi kertoa). Pääperiaatteet näkyy kuvassa ja sen tekstissä :)
--> Nämä viisi ovat tärkeää muistaa. Ylempiä vyöarvoja kohdellaan kunnioittavasti, lisäksi myös muita vyöarvoja.
Ollaan rehellisiä, sekä itselleen, että muille.
Kärsivällisyys ja uutteruus on todella tärkeää. Oppiminen vie aikaa, mutta kärsivällisyys vie pitkälle.

Itsehillintä - täysillä tekeminen on hauskaa, mutta se ei aina ole oikein. Myös jos on paha mieli jostakin, ei sitä pidä tuoda esille muille. Täytyy pitää se itsehillintä kaikessa.
Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä, on lannistumaton henki - täytyy uskoa itseensä. Kukaan ei onnistu heti, siihen menee aikansa, mutta jos on lannistumaton - niin joskus tulee se onnistuminen. Kukaan ei epäonnistu aina, jotkut vain eivät kestä sitä epäonnistumista ja luovuttavat. Mutta jos luovuttaa, niin ikinä ei voi tietää miten lähellä oli onnistumista.




Näiden lisäksi taekwondo on rauhallisuuden laji. Taekwondossa pyritään rakentamaan rauhallisempaa maailmaa, juuri sillä tapaa, että ketään ei syrjitä ja kaikki ovat tervetulleita. Jos menee ulkomaille treenaamaan, niin aina siellä on joku taekwondo ryhmä minne on tervetullut. Se on niin, koska me harrastajat pidämme yhtä. Leirillä pääopettaja kehotti menemään ulkomaille ja treenaaman siellä, koska se tuo aina uusia näkemyksiä ja samalla uusia kontakteja. Omasta Singaporen kokemuksesta voin kyllä sanoa, että se on kannattavaa! :)

Luottamuksesta sen verran vielä, että pääopettaja mainitsi että hän graduoi mustiin vöihin vain niitä joihin hän pystyy täysin luottamaan. Ja hänen kauttaan graduoidut mustat vyöt ovat niitä, joiden vastuulle pääopettaja sanoi pystyvänsä antamaan bussilastillisen ihmisiä, ja sanomaan vain "vie nämä Helsinkiin ja tuo takaisin." Näin hän kuvasti luottamustaan. Ja jos hän ei luota ihmiseen, niin hän ei pysty antamaan mustaa vyötä.
Ja minä aion olla sen mustan vyön arvoinen, sitten kun sinne asti pääsen. Aion olla se, jolle pystyisi antamaan bussillisen ihmisiä.

Olen päättänyt, etten ole yksi näistä! :) ❤

Kuulumiset

Viime kirjotuksen jälkeen on tapahtunut niin paljon, että en edes tiedä mistä aloittaa.. :D
Ehkäpä aloitan vain alusta.

• Ensinnäkin se kauan pelätty (ja odotettu) astmatutkimus oli ja meni, ja toi mukanaan allergisen astman diagnoosin. Mä oon fifty-fifty tunteiden kanssa. Hyvä, että oireille löytyi syy - mutta taas toisaalta ei astma ole mikään jesjes juttu. Se miten kaikki sanovat, että lääkkeillä astman saa hallintaan, niin se on totta, mutta jokainen joka on kilpaurheilija tai on sellainen joskus ollut ja sairastaa astmaa, niin tietää antavansa jonkinlaista tasoitusta koko ajan muille. Se saattaa olla hyvin pientä tasoitusta, mutta noh kuitenkin. --> En hypi riemusta diagnoosin takia, mutta täytyy sanoa, että on kyllä tuntunut helpommalta olo.

• Ravitsemuksesta sen verran, että päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja jatkaa ruokapäiväkirjan kirjoittamista, sekä lisäksi kokeilla ensin itse panostaa siihen ruokavalioon. Lipsumisia on tullut, mutta samalla myös edistystä! Syön useammin, ja myös monipuolisemmin. Lisäksi luen kahta ravitsemusopasta, jotka valmentajani mulle antoi.

• Heittomotivaatiossa on jänskä tilanne tällä hetkellä. Kävin viime sunnuntaina heittämässä, ja tajusin kuinka paljon oikeasti rakastan heittämistä. Rupesinkin siinä miettimään kaikkia kesän kisoja ja odottamaan kesää. Mutta samalla tuli mieleen, että haluanko mä oikeasti kisailla edelleen. Tiedäntiedän, sama aihe on tullut useasti esille. Yritän tällä hetkellä saada motivaation siihen pisteeseen, että treenaan täysillä talven ja kevään, ja kesällä sitten toivon parasta ;) Kesän jälkeen katotaan uudelleen mitä tehdä... Edelleen odottelen Jyväskylän valmentajan kanssa alkavia treenejä, jospa sieltä jotain uutta tulisi esille :)

• Taekwondosta on tulossa mulle todella tärkeä laji koko ajan vaan enemmän, välillä jopa harmittaa etten panostanut tähän aiemmin enemmän. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Taekwondossa on myös se hyvä puoli, että periaatteessa ikinä ei ole liian vanha aloittamaan. Eri asia sitten on, jos haluaa alkaa kilpailemaan ihan kunnolla. Mulla ei vielä toistaiseksi riitä rohkeus kisoihin. --> Oon huomannut nyt treeneissä, että mä oikeasti varon jotakin. Mä en tiedä johtuuko tää siitä, että mulla on ollut niin paljon vastoinkäymisiä, että pelkään jotakin sattuvan. Vai mitä tää on, koska mä en oikeastaan uskalla tehdä kaikkea täysillä. Ottelussa oon todella tarkkana. Mun täytyy saada tää fiilis pois, ja sen takia oonkin alkanut taas käymään ottelutreeneissä :) Taas tullut fiilis: miksi mä en ole käynyt ottelutreeneissä melkein yhtään, koska oikeastaan siellä on ihan kiva käydä :D --- Tulevana viikonloppuna on Oulussa taekwondoleiri! *.* odotan niin innoissani! Ihan mahtavaa mennä ensimmäistä kertaa uuden treeniporukan kanssa yhdessä jonnekin leirille :) jesjes, siitä lisää sitten myöhemmin! :') Tänään lähtö Ouluun!! <3

Loppuun vielä:

Mulle on nyt tässä muutaman kerran suositeltu yhtä tiettyä fysioterapeuttia täältä Jyväskylästä. Että kävisin hänen luonaan ainakin kerran tai pari, jotta saataisiin selville onko mun ongelmille mitään tehtävissä :D Tai enemmänkin jos on, niin mitä. Mutta mä oon tosi epäileväinen enkä oikein välttämättä haluaisi varata aikaa. Otetaanpas fakta nro 1. Mä oon käynyt kahdella eri fyssarilla sekä olkapään, että takareiden kanssa -- kummastakaan ei loppujenlopuksi ollut näköjään mitään hyötyä, ainakaan pitkällä tähtäimellä.

Nro 2. mitä jos käyn kerran, niin tuleeko siitäkin taas "tapa". Ns. käyn vielä tän kerran...

Nro 3. Mä en oikeastaan jaksa käydä enää fyssarilla, koska oireet ei ole hävinneet.

--- Toisaalta taas mietin, että oonko mä vaan käynyt väärillä fyssareilla..? Mitäs jos tuo joka täällä on, niin osaakin auttaa juuri mua.

Mun pitää pohtia asiaa lisää :)

Ainiin ja vielä se, että tammikuussa alkaa vaihtoon hakeminen!! *.* jejjjejj oon jo kirjottanut päivämäärät kalenteriin! Mä niin aion hakea Singaporeen, niin että lähtö olisi ensi vuoden lokakuun tienoilla. Wihiiii tää on niin mahtavaa!

Elämää :)

Olen pitkään jo harkinnut jonkinnäköistä ravintovalmennusta, ja nyt se harkitseminen on pikkuhiljaa muuttumassa teoiksi. Mulla ei ole periaatteessa mitään suurta ravinto-ongelmaa, en ole liian laiha tai liian lihava. Mutta koen, että ruokavalioni ei ole sopiva urheilijalle. Tiedän mitä teen väärin, ja tiedän jopa miten niitä pitäisi muuttaa. Koen kuitenkin ettei oma itsekurini riitä siihen, että saisin asian itsenäisesti hoidettua.

mums

Syön liian harvoin josta johtuu ikuinen makeanhimo. Karkkilakkoon en pystyisi, tai ehkä pystyisin, mutta silti söisin kaikkea muuta herkkua. Joidenkin mielestä on varmasti helppoa muuttaa tapojaan huomattuaan ne, minulle se ei ole niin yksinkertaista.

--> Myöhempi huomio: raportoin koko viime viikon jokaisena päivänä valmentajalleni syömiseni kuvien kera. Seuraavalla kerralla kun meen käymään kotosalla ja treeneissä, niin hän antaa mulle sellasen urheilijan ravitsemus-kirjan luettavaksi. Ja jos ei senkään jälkeen ala luistamaan ruoka-asiat, niin olen yhteydessä johonkin ammattilaiseen :)

Totta tuokin...

Sama juttu on ollut jo pitkään motivaation kanssa (moukarinheiton moti). Tiedän ehkä suunnilleen ongelman/-t. Mutta en kykene saamaan motivaatiota itsenäisesti takaisin. Jokin tuolla takaraivossa sanoo mulle, että mun ei edes kannata yrittää saada sitä takaisin. En tiedä miksi, mutta tämä on oikeasti todella hankala asia mulle. Ja toisaalta taas jokin sanoo, että motivaatio takaisin nyt tai ei koskaan. Olen kirjaimellisesti jonkinnäköisessä solmussa.

Ja tämä on syy miksi menin puhumaan urheilupsykologille. Olen saanut sieltä neuvoja, tsemppauksia, järkeviä ideoita yms. ja lisäksi sen, mitä itsekin olen sanonut: jos lopettaisin nyt yleisurheilun tai siinä kilpailemisen, niin se jäisi vähän niin kuin kesken. Koska mulla ei ole ollut sitä oikeata mahdollisuutta kisailla viime kesänä, tai treenata täysillä. Joten jos nyt olisi edessä kunnon kausi tai edes kunnon kisakesä, niin mun on pakko yrittää.

Ja vasta ensi kesän jälkeen, voin alkaa miettimään, että jospa taekwondosta tulisi se mun ykkösjuttuni.

Mulla oli tosiaankin viikon syysloma, ja sillä ajalla paljon aikaa miettiä asioita. Kävin treeneissä, ja kävin taekwondo treeneissä. Jotenkin vaan se ryhmähenki taekwondossa, ja se miten mulla ei tule olkapää oireita siellä, niin vahvistaa mun päätöstä siitä, että se on se mun juttuni.

Tämän takia se koukuttaakin:D

Syysloman aikana myöskin keksin itselleni kysymyksen maanantain urheilupsykologi käyntiä varten, eli treenaanko moukarinheittoa vain vanhasta tottumuksesta, vai treenaanko sitä oikeasti sen takia että haluan menestyä? Vai olisiko parempi alkaa treenaamaan sitä pelkästään treenausmielessä, ei välttämättä kilpailumielessä.

Olin kirjoittanut tämän paperille ylös, aikomuksenani näyttää se urheilupsykologilleni saman tien. Mutta jostain syystä en pystynytkään siihen heti, vaan melkein jätin kertomatta. Kunnes hän kysyi, että onko mulla jotakin mistä haluaisin vielä kysyä tai mitä haluaisin sanoa. Ja siinä vaiheessa ajattelin, että nyt tai ei koskaan ;) Ja niin sanoin sen, en välttämättä sanasta sanaan, mutta sanoin kuitenkin. Se muuten helpotti mieltä, että sain sanottua jollekulle ”ulkopuoliselle”, ja tuo taekwondo + moukarinheitto vastaus olikin jo ylempänä. Samalla nimittäin kerroin jo viime kesän päätöksestä, että se olisi viimeinen kesä. Mutta ei sitten sattuneista syistä ollutkaan viimeinen…

è Eli nyt mun on pakko saada jonkinlainen tavoite itselleni, koska jos mulla ei ole tavoitetta, niin siirryn koko ajan huomaamattani pikkuhiljaa taekwondon puolelle. Mutta jos mulla olisi kunnollinen tavoite, ja oikeasti pyrkisin siihen, niin silloin ihan varmasti myöskin pystyisin tsemppaamaan itseni ja treenaamaan kunnolla. Ongelma onkin se, että miten tsempata itsensä jos ei ole motivaatiota tarpeeksi?

Lisäksi motivaatiota ei yhtään helpota tällä hetkellä se, että mulla epäillään rasitusastmaa. Sitähän sanotaan, että jos lapsella/nuorella on allergioita, niin astmaan sairastuminen on vain ajan kysymys. Mulle allergialääkäri laittoi lähetteen tutkimuksiin, koska mainitsin, että mulla on ollut vähän kesän siitepölykauden kaltaisia oireita talvikauden treeneissä. Lääkäri sanoi, että onhan se hyvä tarkistaa… Ja kuten olen aiemmin sanonut, niin astman toteaminen selventäisi monia asioita, ja saisin todeta ettei mulla ole huono kunto, vaan ehkä se johtuu vain astmasta ;D no ei vaan, se ei ollut pää tarkoitukseni.

Mutta siis huomenna ovat tutkimukset edessä. Mietityttää vähän mikä on tulos. Kaikki aina sanovat, ettei kannata etukäteen stressata, mutta en osaa olla stressaamatta.

Sitten kouluasiaa… En ymmärrä miten vähän mulla on tunteja. Tämä jakso on ollut todella löysä, ensi jaksosta puhumattakaan. Tämän takia päätinkin ottaa itselleni yhden lisäkurssin, ja pääsinkin sinne mukaan, vaikka ilmoittauduin sinne myöhässä. Verkko-opinnosta kyse, eli sinne ilmeisesti pääsee sitten helpommin mukaan ilmoittautumisajan päätyttyäkin. J Ihan kiva kattoa millainen tuo verkko-opetus tulee olemaan! Ehkä sitten uskaltaa myöhemminkin ottaa enemmän verkkokursseja, ja jos taas se on todella vaikeaa, niin ehkä osaa välttää niitä:D Ja kyseessähän nyt siis Culture Tourism kurssi, joka käydään kokonaan englanniksi.

Taitaapi olla sama koulun jälkeen ;) tosin fb:n tilalla Netflix :'D