Elämää :)

Olen pitkään jo harkinnut jonkinnäköistä ravintovalmennusta, ja nyt se harkitseminen on pikkuhiljaa muuttumassa teoiksi. Mulla ei ole periaatteessa mitään suurta ravinto-ongelmaa, en ole liian laiha tai liian lihava. Mutta koen, että ruokavalioni ei ole sopiva urheilijalle. Tiedän mitä teen väärin, ja tiedän jopa miten niitä pitäisi muuttaa. Koen kuitenkin ettei oma itsekurini riitä siihen, että saisin asian itsenäisesti hoidettua.

mums

Syön liian harvoin josta johtuu ikuinen makeanhimo. Karkkilakkoon en pystyisi, tai ehkä pystyisin, mutta silti söisin kaikkea muuta herkkua. Joidenkin mielestä on varmasti helppoa muuttaa tapojaan huomattuaan ne, minulle se ei ole niin yksinkertaista.

--> Myöhempi huomio: raportoin koko viime viikon jokaisena päivänä valmentajalleni syömiseni kuvien kera. Seuraavalla kerralla kun meen käymään kotosalla ja treeneissä, niin hän antaa mulle sellasen urheilijan ravitsemus-kirjan luettavaksi. Ja jos ei senkään jälkeen ala luistamaan ruoka-asiat, niin olen yhteydessä johonkin ammattilaiseen :)

Totta tuokin...

Sama juttu on ollut jo pitkään motivaation kanssa (moukarinheiton moti). Tiedän ehkä suunnilleen ongelman/-t. Mutta en kykene saamaan motivaatiota itsenäisesti takaisin. Jokin tuolla takaraivossa sanoo mulle, että mun ei edes kannata yrittää saada sitä takaisin. En tiedä miksi, mutta tämä on oikeasti todella hankala asia mulle. Ja toisaalta taas jokin sanoo, että motivaatio takaisin nyt tai ei koskaan. Olen kirjaimellisesti jonkinnäköisessä solmussa.

Ja tämä on syy miksi menin puhumaan urheilupsykologille. Olen saanut sieltä neuvoja, tsemppauksia, järkeviä ideoita yms. ja lisäksi sen, mitä itsekin olen sanonut: jos lopettaisin nyt yleisurheilun tai siinä kilpailemisen, niin se jäisi vähän niin kuin kesken. Koska mulla ei ole ollut sitä oikeata mahdollisuutta kisailla viime kesänä, tai treenata täysillä. Joten jos nyt olisi edessä kunnon kausi tai edes kunnon kisakesä, niin mun on pakko yrittää.

Ja vasta ensi kesän jälkeen, voin alkaa miettimään, että jospa taekwondosta tulisi se mun ykkösjuttuni.

Mulla oli tosiaankin viikon syysloma, ja sillä ajalla paljon aikaa miettiä asioita. Kävin treeneissä, ja kävin taekwondo treeneissä. Jotenkin vaan se ryhmähenki taekwondossa, ja se miten mulla ei tule olkapää oireita siellä, niin vahvistaa mun päätöstä siitä, että se on se mun juttuni.

Tämän takia se koukuttaakin:D

Syysloman aikana myöskin keksin itselleni kysymyksen maanantain urheilupsykologi käyntiä varten, eli treenaanko moukarinheittoa vain vanhasta tottumuksesta, vai treenaanko sitä oikeasti sen takia että haluan menestyä? Vai olisiko parempi alkaa treenaamaan sitä pelkästään treenausmielessä, ei välttämättä kilpailumielessä.

Olin kirjoittanut tämän paperille ylös, aikomuksenani näyttää se urheilupsykologilleni saman tien. Mutta jostain syystä en pystynytkään siihen heti, vaan melkein jätin kertomatta. Kunnes hän kysyi, että onko mulla jotakin mistä haluaisin vielä kysyä tai mitä haluaisin sanoa. Ja siinä vaiheessa ajattelin, että nyt tai ei koskaan ;) Ja niin sanoin sen, en välttämättä sanasta sanaan, mutta sanoin kuitenkin. Se muuten helpotti mieltä, että sain sanottua jollekulle ”ulkopuoliselle”, ja tuo taekwondo + moukarinheitto vastaus olikin jo ylempänä. Samalla nimittäin kerroin jo viime kesän päätöksestä, että se olisi viimeinen kesä. Mutta ei sitten sattuneista syistä ollutkaan viimeinen…

è Eli nyt mun on pakko saada jonkinlainen tavoite itselleni, koska jos mulla ei ole tavoitetta, niin siirryn koko ajan huomaamattani pikkuhiljaa taekwondon puolelle. Mutta jos mulla olisi kunnollinen tavoite, ja oikeasti pyrkisin siihen, niin silloin ihan varmasti myöskin pystyisin tsemppaamaan itseni ja treenaamaan kunnolla. Ongelma onkin se, että miten tsempata itsensä jos ei ole motivaatiota tarpeeksi?

Lisäksi motivaatiota ei yhtään helpota tällä hetkellä se, että mulla epäillään rasitusastmaa. Sitähän sanotaan, että jos lapsella/nuorella on allergioita, niin astmaan sairastuminen on vain ajan kysymys. Mulle allergialääkäri laittoi lähetteen tutkimuksiin, koska mainitsin, että mulla on ollut vähän kesän siitepölykauden kaltaisia oireita talvikauden treeneissä. Lääkäri sanoi, että onhan se hyvä tarkistaa… Ja kuten olen aiemmin sanonut, niin astman toteaminen selventäisi monia asioita, ja saisin todeta ettei mulla ole huono kunto, vaan ehkä se johtuu vain astmasta ;D no ei vaan, se ei ollut pää tarkoitukseni.

Mutta siis huomenna ovat tutkimukset edessä. Mietityttää vähän mikä on tulos. Kaikki aina sanovat, ettei kannata etukäteen stressata, mutta en osaa olla stressaamatta.

Sitten kouluasiaa… En ymmärrä miten vähän mulla on tunteja. Tämä jakso on ollut todella löysä, ensi jaksosta puhumattakaan. Tämän takia päätinkin ottaa itselleni yhden lisäkurssin, ja pääsinkin sinne mukaan, vaikka ilmoittauduin sinne myöhässä. Verkko-opinnosta kyse, eli sinne ilmeisesti pääsee sitten helpommin mukaan ilmoittautumisajan päätyttyäkin. J Ihan kiva kattoa millainen tuo verkko-opetus tulee olemaan! Ehkä sitten uskaltaa myöhemminkin ottaa enemmän verkkokursseja, ja jos taas se on todella vaikeaa, niin ehkä osaa välttää niitä:D Ja kyseessähän nyt siis Culture Tourism kurssi, joka käydään kokonaan englanniksi.

Taitaapi olla sama koulun jälkeen ;) tosin fb:n tilalla Netflix :'D