Huomenna aloitan, kyllä huomenna se alkaa, tämä on jokapäiväinen sanontani.
--> Mutta mä aloitin sen vihdoinkin, viime viikon perjantaina! :D tulee heti huono omatunto kun syö jotain epäterveellistä, koska se täytyy sinne päiväkirjaan kirjoittaa, ja sieltä sitten pystyn aina katsomaan mitä oon suuhuni laittanut x)
 |
| Olispa mullakin tollanen valmis vihko ruokapäiväkirjalle :P |
Treeni motivaatiota ei ole.. se on jonnekin kadonnut. Uskokaa tai älkää, minulla jolla on aina ollut pakkomielle treenata jopa vammautuneena tai flunssassa, ei ole tällä hetkellä yhtään motivaatiota!
Eipä ole varmaan ikinä ollut näin vahvaa tunnetta siitä, että motivaatio on oikeesti täysin nollassa ja treenit maistuu puulta, jos sinne asti jaksaa edes raahautua. Vielä jaksaa, mutta miten kauan?
--> oikeastaan ei ne treenit maistu puulta. Treenata mä rakastan edelleen, mutta jotenkin on niin hankala vaan päästä sinne treeneihin. Nousta ylös ja pakottaa menemään, vaikkei millään jaksaisi. Se on vaikeinta, en tiedä miksi.
Omatoiminen treeni on se pahin.. hyvä kun saan itseni menemään salille, ja sitten kun oon salilla niin tulee tunne ettei jaksaisi mitään tehdä. :o mutta silti aivan ihana fiilis treenin jälkeen! :D outoa..
Kaikki olisi ehkä toisin, jos olisin kotona. Niin sekin vielä, kotona.. ehkä tää kaikki onkin jotain pientä koti-ikävää? Kotiin kaipuuta? Suomeen kaipuuta.. Välillä vaan tuntuu, että kaikki romahtaa päälle.. ja täällä ei oo niitä ihmisiä joilta olen tukea tottunut saamaan. täällä ei ole niitä ystäviä, treenejä, vanhempia, sukulaisia tms. joihin olen tottunut. Täällä on uudet ihmiset, uudet ystävät, jotka toivottavasti tulee pysymään mun elämässä ikuisesti :)
Mutta tää on hyvää itsenäistymisen harjoitusta. Saanhan mä silti kotiin ikävöidä, aina. Saanhan mä sanoa, että mulla on oikeasti kodin kaipuu.
Eikä pelkästään kodin, myös ystävien, valmentajien, treeni porukoiden, kissan, perheen tms. Välillä ikävöin ihan kaikkea..
kodin tuoksua, jota en kotona ollessani huomaa, mutta jonka huomaan kun tulen kotiin pidemmän ajan jälkeen :)
äidin ja isän halauksia, jotka on aina piristänyt päivän tai illan tai aamun.
Kissan käpertymistä viereeni nukkumaan.
Ja jopa kissan ainaista maukumista öisin.
Kai tähän joskus tottuu, siis muualla elämiseen :D tätähän mä haluan, lähteä maailmalle. Ja ei, en ole luopunut tästä toiveesta. Vielä mä haluan maailmalle, mutta ehkä tulen kuitenkin aina takaisin kotiin, suomeen. Eihän sitä tosin koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan :D voihan olla, että tulevaisuudessa elän toisella puolen maapalloa. Tai sitten asun syrjäkylässä keskellä Pohjois Pohjanmaata ;D
Suomessa olen syntynyt ja siellä on myös kotini. Ehkä nyt ja tulevaisuudessa mulla on muita koteja myös muualla, mutta silti rakkain koti on siellä suomessa!! <3
---> Treeni motivaatiosta puhuin valmentajan kanssa yks päivä puhelimessa. Sanoin ettei mulla oikeasti ole motivaatiota treenata. Treeneissä menee miten menee. Heitot kyllä sujuu, mutta tekniikka ei. Ja silti, vaikka heitot sujuu, en ole tyytyväinen. Jokin nakertaa mieltä, mutta en tiedä mikä. Ehkä mun pitäisi yrittää saada selville mikä se on, ja sen jälkeen pystyn alkaa ajattelemaan miten sen saa korjattua :)
Mutta tosiaan, en tiedä kuulostinko niin epätoivoselta puhelimessa kun valmentaja kysyy heti ensimmäisenä "Onko jotain suurempaa sattunut? Haluutko puhua siitä?"
Ei, mulle ei ole sattunut mitään suurempaa. Mulla ei vaan yksinkertaisesti ole motivaatiota, ja se on asia joka ärsyttää todella paljon! Haluaisin alkaa valmistautuu kesään, mutta miten? Jos motivaatiota ei ole, niin miten pystyn valmistautumaan?
Yllä mainitsemastani puhelusta on tosiaan jo miltei kaksi viikkoa. Ja silti yhä edelleen kahden viikon jälkeen, odotan sitä motivaatiota takaisin.
Ja jotta kukaan ei nyt ymmärrä väärin, niin olen kyllä treenannut, mutta vähemmän. Todella paljon vähemmän. Viimeisin ohjattu heitto treeni oli viime viikon tiistaina. Sen jälkeen olen käynyt lenkillä, salilla ja tehnyt lihaskuntoa. En ole heittänyt..
Valmentajani vinkki oli, että pitäisin suosiolla taukoa treeneistä, treenaisin silloin kun on treeni fiilis, en niin että pakko treenata kuusi kertaa viikossa. Työni saattaa ehkä vähän vaikuttaa, aamupalalla työskentely ei ehkä ole ihan se kaikkein helpoin työ, varsinkaan viikonloppuisin.
Joten olen nyt sitten vähentänyt treenejä. Olen tehnyt muuta. Ollut ystävien kanssa, käynyt ulkona syömässä heidän kanssa, viettänyt aikaa yksin, mennyt bussilla erilaisiin paikkoihin, katsonut ohjelmia koneelta, surffaillut netissä, ja treenannut kun on ollut treeni fiilis.
MUTTA ongelmani on, etten voi pitää taukoa kokonaan. En tiedä mistä mieleeni on tullut ajatus, että jos nyt pidän taukoa kaikista treeneistä, niin on joku pienen pieni mahdollisuus, että kyllästyn tähän urheilemiseen ja lopetan rakkaan harrastukseni hetken mielijohteesta. Tiedä sitten mistä tuollainen ajatus on syntynyt, kaikista näistä vammoista joista olen kärsinyt? Liian rankka työ? Liian vähän ystävien näkemistä? Liian vähän vapaa-aikaa? Ehkä kaikki ylläolevat yhteensä.
---> älkää nyt kuitenkaan tehkö hätäisiä johtopäätöksiä. En ole lopettamassa. En vielä. Mulla on tavoitteita, mulla on asioita joita haluan harrastuksissani saavuttaa :)
Myös taekwondo treenini on jäänyt vähemmälle täällä Tallinnassa. En tiedä jatkanko tallinnan taekwondossa käyntiä. Se ei jotenkin innosta. Ikävöin kotikylän taekwondoa ja valmentajia :')
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti