kultaisia muistoja :')

Rupesin tässä eräs päivä miettimään menneitä aikoja, ja ajattelin nyt keskittää tämän kirjoituksen menneiden aikojen muistelulle. Lapsuus vuosiini. Niistä kun en oikeastaan ole ikinä kirjoittanut :)

Tulen varmasti ikuisesti muistamaan ne ajat, kun matkustimme koko perheen voimin Viroon tapaamaan vanaemaa (mummia).
Muistan kuinka oli kesä ja kiipeilin vanaeman pihalla olevassa omenapuussa, keinuin vanhassa puukeinussa (kunnes se kulutuksesta meni rikki), tutkin sekaisin olevaa varastoa, jolloin vanaema tuli luokseni ja tarttui olkapäähäni. Hän sanoi ettei sinne ole järkevää mennä, siellä on niin sotkuista ja vaarallista.. silti tutkin paikkaa, tosin ikkunoista katsellen.

Kyllä se omenapuu vähäsen sieltä pilkottaa :o suoraan edessä :D

Siskon kanssa leikittiin erilaisia leikkejä metsässä, rikottiin ja liattiin vaatteet vahingossa piikkilankaan, mutta jatkettiin leikkiä. Välillä ehdimme myös riidellä :D
Leikkiessämme metsässä ja pihalla, äiti teki vanaeman kanssa ruokaa. Ruoan jälkeen saimme vanaeman tekemiä rapeita vohveleita. Niin ihana makuisia, ettei niitä noin vain unohdeta <3

Kaivosta haettiin vesi, joka oli raikasta ja todella puhdasta.
Ladossa oli hyvä leikkiä, siellä oli pimeää ja kukaan ei häirinnyt. Jouduinpa muutaman kerran myös lukituksi pimeään latoon, kiitos rakkaan siskoni ;)
Ladossa viihtyivät niin kissat, kuin myös kanatkin. Oli naapurin kissoja, kuin myös vanaeman omia. WC sijaitsi ladossa, sinne en pienenä iltaisin uskaltanut mennä, koska ladossa oli vain heikko valo.

Myöhemmin vanaemalla ei ollut enää kuin muutama eläin. Muistan edelleen pienen KaaKaa kanan hellät jäähyväiset. Pahvilaatikossa se oli syntynyt, pahvilaatikkoon päättyi sen elämä.
Kaikki eläimet haudattiin vanaeman talon takana olevalle alueelle. Muistan kuinka aina kävin puhdistamassa ja siistimässä haudat. Aina kun olin surullinen menin talon taakse olevien hautojen luokse tai purolle kävelemään :')
Muistaisin edelleen mihin eläimet on haudattu. Tietäisin sen ilman minkäänlaista ongelmaa.

Seinän vierustalla niitä hautoja on :')

Sisältä vanaeman talo oli hyvin vanhanaikainen, entinen koulurakennus. Kuten kuvasta näkyy, oli se ulkopuoleltakin vanha, kuten entisaikoina maalaistalot olivat.
Taloa lämmitettiin puilla. Oli keittiö, kylmähuone, eteinen, olohuone ja makuuhuone. Söpö vanha talo :)

---> Valitettavasti ei ole kuvaa sisätilasta :/

Myöhemmin kun vanaema muutti vanhempieni suostuttelemina normaaliinpaan asuntoon, jossa oli sähköinen lämmitys, niin vanha talo rapistui.
Yhä edelleen mentiin autolla vanaema kyydissä hänen entiseen kotiinsa käymään, vietettiin aikaa siellä ja palattiin iltasella takaisin.
Mutta ajansaatossa paikka hieman rapistui.
Lemmikkien haudat katosivat nurmikon alle (kuten aiemmasta kuvasta näkyy), seinästä irtosi "tapettia" yms.

Vanaeman talo <3

Puro, johon tykkäsin pienenä mennä käymään :3

Mulla on aina ollut hyvä kuvamuisti.
Vaikken lapsena paljon puhunut, sitä enemmän katselin ympärilleni. Ihmettelin maailman menoa, ja painoin kuvia sieltä ja täältä mieleeni.
Muistan hyvät asiat, mutta suurimman osan huonoista olen unohtanut. Suljin ne näköjään jo hyvin pienenä pois mielestäni, joten niitä en enää pysty muistamaan, hyvä vain :)

Tietyt yksityiskohdat vanaeman asunnosta ja sen ulkpuolelta on syöpynyt mieleeni. Muistan ne auringonkukat ja niissä olevat leppäkertut, kukat olivat pidemmät kuin minä. Muistan puun keskellä peltoa, jonne tykkäsin juosta pellon poikki.
Muistan täysin millainen eteinen oli, mitä oli pöydällä ja mitä seinillä.
Jääkaapin ovessa oli valokuvia.
Tiesin mistä löytyi herkkukaappi, mitä lehtiä olohuoneessa oli, mitä esineitä kylmähuoneesta löytyi tms.

Edelleen se puu kököttää keskellä peltoa :) Matka on jotenki lyhentynyt puun luokse, kun askeleet on pidemmät :DD

Muistan miltä toisen mummini koti näytti, niin sisältä kuin myös rivitalon pihaa, olin silloin ehkä neli vuotias (?). En tarkalleen muista ikääni, mutta siinä nyt jonkinlainen arvio..
Anyways muistan millaiset huonekalut sisällä oli, ja muistan muutaman ihmeellisen yksityiskohtia. Mummolla oli aina eucalyptus -pastilleja kristallikipossa olohuoneen pöydällä. Lasikaapissa oli astioita ja vanhoja valokuvia.
En kuitenkaan muista aikaa jolloin mummo oli huonossa kunnossa sairaalassa, siitä ei ole minkäänlaisia muistikuvia.
Onneksi muistan vain nämä hyvät asiat! :)

Kukaan isovanhemmistani ei siis enää ole elossa. Kun yksi päivä oltiin virossa ja käytiin maalla, niin tämän tekstin kirjoitin valmiiksi. En vielä silloin tiennyt julkaisenko sitä, vai jätänkö vain itselleni muistoon, mutta päätin nyt samalla sen julkaistakkin :)