Urheilijan elämää

"Urheilu on hauskaa"
"Urheilu on nautinnollista"
"Urheilusta saa uusia ystäviä"
"Urheilija ei tervettä päivää näe"
"Urheilu vie ajatukset pois arjesta"
"Urheilu on terveellistä"

Muunmuassa näitä lauseita kuulee varmasti moni ei niin aktiivisesti urheileva niiltä, jotka elävät urheillakseen.
Tottakai nämä ovat suurimmalta osalta aivan totta, mutta samalla varmasti jokainen urheilija tietää ainakin syvällä sisimmässään ettei kaikki ole niin selkeää, kuin he antavat muiden ymmärtää.
Urheilun hyötyjä halutaan korostaa tutuille ja tuntemattomille, mutta todellisuudessa urheiluunkiin liittyy asioita joista me urheilijat vaikenemme.

Aloitan ensimmäisestä ja toisesta lauseestani:
"Urheilu on hauskaa" ,"Urheilu on nautinnollista"

Tämä kuva kuvaa hyvin sitä rankan treenin jälkeistä fiilistä ;)

Kyllä, urheilu on hauskaa, mutta ei aina. Jos/kun tähtää korkealle ja haluaa saavuttaa jonkin tavoitteen, ei se urheilu ole aina niin hauskaa. Tavoitteiden saavuttaminen ja korkealle tähtääminen tuovat mukanaan myös kovan treenin. Vaikka muille sanomme, että rankka treeni on mitä parhainta - todellisuudessa aina ei ole niin mukava tulla kotiin kunnon rääkin jälkeen.
Se tunne, kun ei pysty aamulla melkeinpä nousemaan sängystä. Haluaisi vain lyllertää kaikkialle. Ensimmäinen päivä rankan treenin jälkeen ei ole se pahin - odota vain huomista ;)
Samalla kuitenkin miettii "jes, eilinen treeni oli onnistunut".


"Urheilusta saa uusia ystäviä"
Totta. Vaikka harrastaisi yksilölajia, on useimmiten kuitenkin kilpailutilanteessa muitakin urheilijoita.
Samalla kuitenkin ne entiset, vanhat ystävät saattavat jäädä varjoon. Monesti sanotaan, että vain urheilija pystyy ymmärtämään toista urheilijaa. Tämäkin on totta, mutta samalla myös kyllä ne tosiystävät ymmärtävät ja pysyvät menossa mukana ikuisesti.
Valitettavasti kuitenkin löytyy myös niitä, jotka eivät ymmärrä urheilijan elämää. Jos urheilija sanoo, että päivän treeni kestää noin kaksi tuntia - kannattaa aina muistaa hänen sanoneen sen pienen sanan "noin."
Saattaa nimittäin olla, että hyvin pian treenit venyvät vähintään tunnilla. Syitä voi olla monia: Suomen sää yllätti, ja joutui siirtymään ulkoa sisälle treenaamaan / treenit sujui niin hyvin/huonosti, että täytyi jäädä jatkamaan / valmentaja on keksinyt viime hetkellä, että voisi vielä lopuksi tehdä jotain muuta treeniä lisäksi.
Niin tai näin - jos olet sopinut tapaamisen urheilijan kanssa hänen treeniensä jälkeen - aina (AINA), kannattaa odottaa vahvistusta onko tapaaminen ajallaan.
-- Vaikka me urheilijat olemmekin menevää kansaa. Ja meillä on vuosi täynnä treenejä, kilpailuja, koulutuksia, tapaamisia, kilpailuihin valmistavia treenejä yms. niin silloin kun meillä ON aikaa tavata ystäviämme, niin käytämme sen ajan hyväksi. Keskitymme tällöin ystäväämme samalla tavalla, kuin keskitymme treeneihimme.
Urheilijana meidät on myös opetettu olemaan ystävällinen sekä avulias kilpakumppaneille / treenikavereille, mutta samalla myös olemaan hieman varautunut - näin myös toimimme muiden ihmisten kohdalla.
Meiltä luonnistuu myös arvostus ja tilan antaminen - jos jollakin ei ole aikaa tavata, me ymmärrämme, sillä olemme itse aivan samanlaisia.

"Urheilija ei tervettä päivää näe"
Näin on varmasti vuosisatojen ajan ajateltu. Tosiasiahan on, että urheilijan pitäisi nimenomaan olla terveempi kuin ei liikuntaa harrastava.

Käytämme itsekin tätä lausetta (joskus), kun eteemme tulee jokin urheiluvamma.
Todellisuudessa, jokainen urheiluvamma lamauttaa urheilijan. Kun on jokin vamma, ei pysty treenaamaan täysillä.
Ja jos tosiaankin olisi niin, ettemme näkisi tervettä päivää - olisi varmasti moni jo urheilun lopettanut.
Tämän lauseen voi tosin ajatella myös toisella tapaa: lihasjumina. Kipua, joka on normaalia urheilijalle, mutta joka saattaa muiden silmiin näyttää joltain aivan muulta.

Lihasjumien ystävä ;)

"Urheilu vie ajatukset pois arjesta"
Totta. Jos arki on kuitenkin liian raskasta ei välttämättä urheilu siihen auta. Silloin on parhainta selvittää ongelman ydin ja jatkaa vasta sen jälkeen. Jo pelkkä stressi saattaa haitata urheilua itsessään, ja altistaa mm. urheiluvammoille..
Niin ja urheilussa pystyy unohtamaan kyllä arjen, mutta arjessa ei unohdu urheilu ;)



"Urheilu on terveellistä"
Tässä on vähän sama kuin missä tahansa muussa asiassa, liika on aina liikaa.

Pitäkäähän se järki&varovaisuus mukana myös urheillessa ;)

Liikunnasta voi tulla pakkomielle ja siihen voi tulla riippuvaiseksi, melkeinpä samalla tavalla kuin joku on riippuvainen makeisista/alkoholista.
Samaten ne joilla on/on ollut jokin syömishäiriö - on hyvin usein (valitettavasti) jonkin lajin urheilija. Tietyt lajit saattavat tuoda mukanaan ulkonäköpaineita. Kun treenikaveri on hoikempi, sitä yrittää päästä samalle tasolle. Silloin sitä unohtaa, että olemme kaikki erilaisia ruumiinrakenteeltamme, ja jotkut ovat vain hoikempia (eivät välttämättä kuitenkaan kevyempiä).
Yleisesti ottaen jokaisen pitäisi keskittyä itseensä, eikä alkaa muuttamaan ulkonäköään vain sen takia, että joku muu näyttää paremmalta..
-- Muuten urheilu on kyllä terveellistä. Liikkuminen on hyväksi, mutta samalla pitää muistaa levon tärkeys. Levossa lihakset kuitenkin kasvavat.