Ajatuksia

Olin jo yhdessä vaiheessa lähempänä tietoa siitä mistä kaikki urheiluvammani ovat saattaneet johtua: lantion virheasento/häikkää si nivelessä. Olin ajatellut, että jes nyt mun takareisi voikin parantua nopeammin!

Se ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin olin ajatellut. Vaikka mulla olisi häikkää si nivelessä tai lantiossa, niin silti mulla on myös jotain vikaa takareidessä. Kävin viikko sitten lenkillä, ihan vain sen takia että ulkona oli niin mahtava ilma ja halusin mennä läheiselle järvelle ottamaan kuvia. Päätin mennä kuvaamaan lenkin aikana. Se lenkki ei ehkä ollutkaan mikään parhain idea, tosin keväisen lämmin ilma ja kauniit maisemat veivät voiton myöskin siitä kivusta minkä tunsin jälkeenpäin.

Tämä siis yksi niistä kuvista jonka otin :)

Tällä hetkellä siis tiedän, etten edelleenkään pysty juoksemaan. Kokeilin tässä yksi päivä treeneissä vähän koordinaatioliikkeitä: niitäkään en pystynyt tekemään.
Olkapään takia en pysty kunnolla heittämään - mitä jää jäljelle? Ainakin suuri lovi tämän hetkisen motivaation tilaan. Toisin sanoen, motivaatiossani on tällä hetkellä enemmän reikiä kuin täyteläisiä kohtia.

Takareiden osalta mulle annettiin helmikuussa kuukausi aikaa, jos ei parane, niin pahimmassa tapauksessa joudun leikkaukseen. Lääkärin mukaan leikkaus olisi viimeinen vaihtoehto, ja se todennäköisesti tapahtuisi jos kuukaudessa ei mitään ole tapahtunut.
Ehdin jo innostua, että ehkei vika olekaan takareidessä, mutta petyin uudelleen.
-- nyt on mennyt jo se kuukausi. Mutta päätin antaa vähän lisäaikaa takareidelle. Jos ei Singaporen matkan jälkeen treeneissä onnistu juokseminen, niin menen lääkäriin.

Tämän hetkiset tunteet ovat hyvin sekavat, ensinnäkin motivaationi ei pysy mitenkään kasassa, tarvitsen siihen heittoja. Ja jos heittäminen ei onnistu, ei ole myöskään motivaatiota.
Toiseksi, jos joudun leikkaukseen, tehdäänkö se juuri ennen kesää? Uhrataan kisakausi? Vai vasta sen jälkeen, jolloin uhrataan kisakausi sekä takareisi?
En haluaisi ajatella näitä asioita vielä, mutta vaikka kuinka yritän nämä asiat ovat mielessäni.

Lisäksi, jos nyt joudun leikkaukseen, tiedän heittourani (todennäköisesti) olevan siinä. En vain todennäköisesti pysty pitämään sitä motiavaatiota yllä kuntoutuksen aikana. Se on jo nyt tarpeeksi alhainen, mikään uusi negatiivinen asia ei pysty sitä ainakaan parantamaan.

Tällä hetkellä kaikista eniten odotan Singaporen matkaani. Muutama hassu päivä ja sitten lennän sinne lämpimään opiskelemaan englantia kuukaudeksi!<3 Jos voisin tätä kuvailla sanoin, olisin sen jo sanonut. Pyrin kirjoittelemaan siellä blogia, ja laittamaan kuvia mahdollisimman pian tännekin, mutta katotaan mitä ehdin tekemään! ;)
-- Oon ehtinyt jo ottaa yhteyttä Singaporen taekwondoliittoon, ja hyvin todennäköisesti menen sinne treenaamaan kuukaudeksi! :) Lisäksi etin itelleni kuntosalin jossa käydä :D
-- Niin ja olen myöskin saanut tietää isäntäperheeni tiedot! Kuulostaa aivan mahtavalta perheeltä ja olen varma, että tulen viihtymään siinä perheessä kurssin ajan :)


Koska odotan tätä matkaa niin paljon, niin mulla ei ole kiinnostusta miettiä paljoakaan negatiivisia asioita (takareittä ja olkapäätä tai mitään muutakaan). Niitä voi sitten miettiä myöhemminkin.

Ja hei onhan mulla tullut treeni kertoja jo useampi, esim viime viikolla 9 treeniä, yksi lepopäivä välissä :) Tosin nyt on näköjään aika pitkä väli viimeisimmästä lepopäivästä.. nimittäin en oo lepopäivää pitänyt sitten viime viikon tiistain :o
Noh sitähän voi sitten levätä Singaporessa ;)


Ja sivulla vielä biisi tämän kirjoituksen loppuun :)