Maanantai 9.7.

Siis noi kuus päivää kulunut siitä ku tulin takasin Maltalta, ja voitteko uskoo, et söin varmaan viis ruisleipää heti ku pääsin kotiin! :D Kaikki oli niin ihanaa kotona, oma sänky paljon hedelmiä ostettu mua varten ja kaikkee ihanaa! :)

Kerron tässä eka kotiin tulon tapahtumia :D

3.7. kun lähettiin lentokentältä autolla kotia kohti niin sain myös kuulla surullisia uutisia, että meiän toinen kissa (joka oli syntymästä asti vammanen) niin ei pystyny enää yhtään kävelemään :( Kylhän se heti mut masens, kun kuiteski kissa oli ollu meillä 7 vuotta.. Ja ennen ku lähin matkalle niin kissa oli ihan terve, tosin takajalat oli vähä heikentyny. Arvasin kyllä jo matkan aikana, että kaikki ei oo kunnossa, koska kerran kysyin äitiltäni miten Nöpö (kissan nimi) voi ja äiti vastas et ihan normaalisti. Yleensä se ei vastaa sillä tavalla, joten rupesin vähä epäilemään jo asiaa.. mut en sitte jaksanu ruveta kyselee, koska halusin nauttia mun matkasta!

Niin sitte päästiin siinä puolen yön aikoihin kotiin ja menin kattomaan Nöpöä ja olihan se aika masentava näky. Yleensä se tulee kiehnää mun jalkoihin, mut ei nyt. Jakso just ja just nousta lattialta istumaan :( Rupesin siinä heti itkemään, koska tuli kauhee olo, et meiän kissa joudutaan lopettamaan. Vähän aikaa siinä silitin Nöpöä, samalla ku äiti sano ettei Nöpö edes pysty kissanhiekka laatikolle pääsemään..

Niin sitte kävi, että äiti lähetti viestiä kunnalliselle eläinlääkäriasemalle ja kerto tilanteen. Sieltä sitte tuli aika nopeesti vastaus ja sanottiin, että lopetus aika on varattu maanantaille 9.7. eli mulla oli viikonloppu aikaa viettää kissani kanssa sen elämän viimeiset päivät..

Kannoin sen ulos meiän takapihalle ja laitoin puun alle varjoon ja siinä silitin Nöpöä ja itkin. Kaikki tuntu niin oudolta.

Maanantaina aamulla laitoin kantokopan valmiiks eteiseen ja nostin Nöpön hellästi käsivarsilleni ja laitoin sen koppaan :( Tuntu kauheelta ajatella, että me tullaan takasin tyhjä koppa mukana.. siinä annoin Nöpön olla rauhassa kopassa ja se katto mua isoilla silmillänsä ja kehräs tyytyväisenä.. Kyl se aavisti et jotain tapahtuun niin aavisti myös Nöpön veli Vili. Vili tuli kopan viereen ja jäi hetkeks siihen makaamaan ja nuolas Nöpöä kerran ihan ku hyvästiks. <3 Sitte suljin kopan luukun, ja iskä tuli autollansa hakemaan mua ja Nöpöä. Nostin kopan ylös, ja kannoin sen auton takakonttiin.

Koko automatkan ajan kuulin takakontista pientä hätääntynyttä maukumista ja se sai mut itkemään. Perille päästyä olin käyttäny puolet nenäliinoistani..

Koko sen ajan minkä Nöpö vietti siinä eläinlääkärin pöydällä maaten niin se kattoi vaan ulos ikkunasta. Ulkona se viihtykin aina päivisin.

Noin klo 14:15 Nöpö sai lopetus piikin :( Minä ja iskä rapsutettiin Nöpöä ja päästettiin se viimeiselle matkallensa. Yritin ajatella koko sen ajan, että se on vaa parempi Nöpölle ja yritin olla itkemättä, mut kyllä se itku sitten tuli, kun eläinlääkäri sano: "Noin nyt se ei enää tiedä maailman menosta mitään. Se on päästetty nyt levolle."

Itkin vaikka kuinka paljon ja ennen ku lähin huoneesta niin annoin Nöpölle pienen pusun :) Ja sillä tavalla sanoin hyvästit.

Tää oli ensimmäinen päivä varmaan, kun näin mun isän itkevän! :(

R.I.P Nöpö 2.7.2005.-9.7.2012.

Siinä on Nöpö

Nöpö <3

Ps. Kirjotan tällai melkee kuukauden myöhässä, ja tätä tekstii kirjottaessa itkin taas :'( We miss you Nöpö <3

Miss you<3